Jon Teckman
Suomentanut Hanna Arvonen
314 s.
2016
HarperCollinsNordic
Ostettu
Tavallinen Joe tarttui melkein sattumalta mukaani kirjakaupassa, vaikkei kirja ollutkaan minulle entuudestaan millään tapaa tuttu. Kansi lupasi viihteellistä sisältöä ja samaa aavistelin takakannesta - ja onhan Tavallinen Joe omalla tavallaan viihdettä. Se ei kuitenkaan minulle ainakaan ollut mitään ihan hömppää, vaan psykologisesti koukuttava ja omalla tavallaan piinaava romaani.
Tavallinen Joe kertoo Joesta. Aivan tavallisesta, ei mitenkään huumaavan komeasta miehestä joka työskentelee kirjanpitäjänä. Hänen elämänsä kuitenkin mullistuu kun hän tapaa maailman kauneimman näyttelijättären, Olivia Finchin, jonka kanssa hän päätyy sänkyyn. Ja ei, maailman kauneimman naisen kanssa rakasteleminen ei ole Joelle onni ja autuus sillä hän ei olisi osannut uskoa mihin painajaiseen se johtaa.
Kuten jo edellä totesin, ei Tavallinen Joe mitään hattaraa ole. Vaikka kansi kenties vinkkaa pehmeämmästä menosta, luulen että Teckmanin kirjasta voisivat yhtä lailla pitää miehet. Kovakantisen kirjan kansi onkin aivan erilainen kuin pokkarin ja siihen saattavat hyvin tarttua kirjastossa tai kirjakaupassa erilaiset ihmiset kuin tähän pokkariin - liekö se sitten hyvä vai huono asia? Joka tapauksessa, luulen Tavallisen Joen olevan hyvää luettavaa viihteen nälkäisille sekä heille jotka kaipaavat syvällisempää psykologista romaania.
Voin luvata: Tavallisen Joen kanssa saa jännittää aivan viime sivuille saakka. Kirja piti jännityksestä yhtä tiukasti kuin hyvä dekkari tai psykologinen trilleri, niin tiukan jännitteen Teckman oli onnistunut luomaan. Jo alkuasetelma on hyvä: kuka mies nyt ei tahtoisi rakastella maailman kauneimman näyttelijättären kanssa? Me naiset voimme tietenkin kuvitella vastavuoroisesti itsemme Joen tilalle miettimällä ketä tahansa viihdemaailman komeaa miestä - oman maun mukaan.
Tavallista Joeta lukiessani mieleeni tulivat Liane Moriartyn romaanit, etenkin hetki sitten lukemani Nainen joka unohti. Vaikka nämä kirjat tietenkin juonellisesti hyvin kaukana toisistaan, on molemmissa jännite joka kestää loppuun saakka - sekä omalla tavallaan viihdyttävä ja älykäs juoni.
Luin Tavallisen Joen ennen joulua, mutta voisin kuvitella sen olevan hyvää luettavaa esimerkiksi välipäiville. Omalla kohdallani tämä oli ainakin sellainen kirja jonka kanssa oli hyvä tuohon sohvannurkaan hautautua hetkeksi jos toiseksikin.
Joensuuhun saatiin viime yönä vähän lisää lunta ja viimeinkin useampi aste pakkasta. Siitä on pakko käydä nauttimassa ulkona, mutta... onhan sitä pakko lukeakin! Pus, ihanaa keskiviikkoa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!