Joulukuisena talvi-iltana tuntuu hyvältä palata vielä kertaalleen reilun kuukauden takaisiin tunnelmiin, Helsingin kirjamessuille. Lauantai-iltapäivänä sain jututtaa Laura Gustafssonia jonka tänä syksynä ilmestynyt Korpisoturi teki minuun todella suuren vaikutuksen.
Laura Gustafssonin kirjojen aiheet ovat aina olleet hyvin persoonallisia ja vahvoja ja Laura myöntää että on jo lapsena ajatellut eri tavalla kuin muut ikätoverinsa. "En ole suostunut ikinä ottamaan itsestäänselvyyksiä vastaan vaan olen vahvasti kyseenalaistanut kaikkea." Kirjailija toteaa ja minä totean ruudun tällä puolella hymyillen sen kyllä näkyvän hänen kirjoistaan - ainoastaan hyvällä tavalla.
Korpisoturista minulle jäi päällimmäisenä mieleen maailmanlopun pohdinta - ja ajattelinpa aihetta pitkään, foliohattu päässäni, kirjan kansien sulkemisen jälkeen. Laura kertoo kauhuelokuvien olleen aina hänen sydäntään lähellä ja varsinkin zombie-elokuvien olleen "se iso juttu". Laura toteaa tuon aiheen elokuvissa olevan keskeisenä juttuja sen, että maailma sellaisena kuin se tunnetaan päättyy, zombiet tulevat ja selviytymistaistelu alkaa. Lapsen saamisen jälkeen Laura myöntää alkaneensa pohtia tarkemmin suuria ekologisia kriisejä ja sitä, miten ne vaikuttaisivat hänen elämäänsä. Silloin, pikku hiljaa, heräsi halu kirjoittaa Ahmasta, miehestä joka vihaa kaikkea ja pakenee metsään selviytyäkseen maailmanlopun ajoista. Laura kertoo ottaneensa selvää siitä mitä kaikkea tuollaisessa tilanteessa mahdollisesti pitäisi osata - kuten esimerkiksi rakentaa huussi.
Laura Gustafssonin Korpisoturi on herkullinen, vahva ja hieman erilainen. Laura ei tunnusta itse kirjoittaessaan ajatelleensa millaiselle ihmiselle kirja olisi nimen omaan suunnattu, mutta pohtii sen olevan kenties myös miesten kirja. Gustafssonin edelliset romaanit, Anomalia ja Huorasatu, ovat enemmänkin naisille suunnattuja, mutta minunkin mielestäni Korpisoturi olisi erinomaista luettavaa myös miehille. Korpisoturin päähenkilö Ahma ja muutenkin kirjan mieheys voi vetää puoleensa nimen omaan miehiä, Laura toteaa.
Korpisoturin kansi on metsän vihreä ja kirjaan sopiva. Sen on suunnitellut Jussi Karjalainen enkä voisi kuvitella kantta joka sopisi paremmin kirjan henkeen ja tyyliin. Laura kertoo että kantta oli mietitty kauan ja hän oli saanut itse olla vaikuttamassa kanteen, sen väreihin ja tyyliin. "Olen ollut kaikkien kirjojen kanssa onnekkaassa asemassa kun olen päässyt vaikuttamaan kirjojen kansiin." Laura toteaa ja naurahtaa samalla että hän on kenties hieman kontrollifriikki, sillä hän on halunnutkin olla niihin vaikuttamassa. "Olisi hirveää jos kirjassa olisi ruma kansi!" Laura sanoo ja minä olen aivan samaa mieltä.
Paitsi että Lauran kirjojen aiheet ovat vahvoja, on hänen tyylinsä myös persoonallinen, vahva ja jollain tapaa kaunis. Hän tunnustaa ettei ole lapsena lukenut juurikaan kirjoja, vaan löysi kirjallisuuden elämäänsä vasta lukiossa. "En tiedä onko ketään tiettyä kirjailijaa jonka vaikkapa kieli olisi ollut vaikuttamassa, mutta joku, tyyliin Raamattu, on ehtymätön ilon aihe ja inspiraation lähde." Hän toteaa hieman nauraen. Laura jatkaa että näytelmäkirjallisuuden puolelta löytyy varmasti enemmän vaikuttajia kieleen ja kirjoittamiseen.
Kirjabloggaaja kysyy aina seuraako kirjailija kirjablogeja. Laura myöntää googlettavansa itseään ja sanoo olevansa ilahtunut kun niin moni bloggari on lukenut Korpisoturin - ja miten keskustelevaa kirjablogien maailma on. "Kirjablogeissa on läsnä tavallaan moniäänisyys ja tasavertaisuus, toisin kuin lehtikritiikissä joka ei kommunikoi" Laura kuvaa sitä, miksi pitää kirjablogien lukemisesta.
Kirjabloggaja kiittää Laura Gustafssonia haastattelusta, toivottaa hyvää joulua ja iloa kirjoittamiseen - täällä jo odotetaan seuraavaa kirjaa! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!