Care Santos: Suklaan maku

Suklaan maku
Care Santos
Suomentanut Anu Partanen
412 s. 
2016
S&S








Arvostelukappale kustantajalta


Hyppään hieman ajassa eteen päin, hyppään joulun pyhiin. Kuten eilen Kirjabloggaajien joulukalenteriluukussa totesimme yhdessä muutaman muun bloggaajan kanssa: kirjat kuuluvat jouluun. Näin ei toki ole kaikilla, mutta meillä lukutoukilla ja kirjanörteillä se varmasti kuuluu jollain tapaa. Ja ennen kaikkea - että se jouluna luettava kirja (tai ehkä kirjat) on hyvä.

Siksi ajattelinkin Suklaan makua lukiessani "voi kun olisin säästänyt tämän jouluksi". Suklaan maku oli minulle nimittäin lukuromaani, nautittava lukuelämys, jonka kanssa olisi ollut ihana hektisen menon lakattua hautautua jouluna sohvannurkaan lukemaan ja nauttimaan. Nautinnollista luettavaa tämä oli kyllä myös iltahetkinä, kun vain lukuvalo ja lediset tunnelmavalot palavat ja Rami-tonttu kurkistelee pöydältä.

Suklaan maussa matkataan kolmella eri vuosisadalla mutta yhdistävä tekijä löytyy hetimiten: kaakaokannu. 1900-luvulla pääroolia näyttelee itsenäinen ja itsepäinen, hurmaava Sara. Intohimo ohjaa häntä mutta onko se sitten kuitenkin juuri se asia joka särkee onnen? 1800-luvulla kerrotaan Aurorasta joka on orpo. Aurorasta kasvaa palvelustyttö, nöyrä ja muihin luottava nuori nainen joka on riippuvainen muista ihmisistä ja siitä että he ovat hänelle hyviä. Aurora - vahinko kyllä - luottaa ihmisiin, vaikkei aina pitäisi. 1700-luvulla pääroolin saa Marianna. Hän ei ole vapaa tekemään mitä haluaa vaikka taitoa ja kekseliäisyyttä löytyisikin. Mariannalla on salaisuus, jonka paljastuminen pilaisi koko hänen elämänsä.

Kuten alussa totesin, nautin Suklaan mausta todella. Se oli minulle lukuromaani, sellainen nautinnollinen teos jonka maailmaan on helppo sukeltaa vaikka pienemmissäkin pätkissä - mutta toisaalta, pieni hetki kasvaa toiseksi ja yhtäkkiä onkin lukenut sata tai kaksisataa sivua, lähestulkoon huomaamatta. Suklaan maku on kirja johon on helppo upota ja sitä on helppo ahmia, aivan kuin hyvää suklaata.

Lukuromaania (joka kaiken lisäksi oli ainakin minulle varsinainen lukusukkula) lukiessa ja siitä puhuessa ei voi olla kiittämättä kääntäjää. Jos nautin käännösromaanista ja nautin siitä, on käännöksen oltava myös hyvä - ja Suklaan maussa Anu Partasen työ oli erinomaista. Partanen oli löytänyt niin sanotusti yhteyden Care Santosin tarinaan ja kieleen, ja tuonut sen hienolla tavalla meille suomalaisille lukijoille.

Suklaan maku on hyvä kirja mihin tahansa hetkeen jolloin on aikaa nauttia hyvästä kirjasta. Se vie mukanaan.

P.S. Muistutan vielä Lukutoukan kulttuuriblogin 4v synttäriarvonnasta, joka on käynnissä sunnuntaihin  18.12. saakka. Kannattaa osallistua, arvottavana on hyviä kirjoja <3