Katharine McGee
Suomentanut Annika Eräpuro
446 s.
2016
Otava
Arvostelukappale kustantajalta
Kuten te, blogini lukijat, olette ehkä huomanneet luen myös paljon nuortenkirjoja kaiken muun ohella. Kustantajien uutuuskatalogeissa nuortenkirjat kiinnostavat kovasti mutta jostain syystä tämä Katharine McGeen trilogian aloitus oli jäänyt huomiotta. Onneksi, onneksi on kirjablogit joiden avulla tämänkin kirjan huomasin.
Vuoden 2118 Manhattanilla taivaita tavoittelee 1000-kerroksinen pilvenpiirtäjä. Trilogian aloitus, Pudotus, kuvaa tulevaisuuden New Yorkia jossa unelmat on tehty toteutettaviksi. Maailman kuuluisimmassa pilvenpiirtäjässä asuvat nuoret elävät elämää jota sävyttävät rakkaus ja luksus, yhtä lailla kuin valheet sekä skandaalitkin. Sitten on pilvenpiirtäjän huipulla asuva nuori nainen, joka on suunniteltu geneettisesti täydelliseksi ja jonka elämän pitäisi olla täydellistä. Mutta häneltä silti puuttuu jotain mitä hän eniten haluaisi.
Voi Katharine McGee miten sinä minut koukutit. Tulevaisuuden New York yhdistettynä kirjan hahmojen elämän solmuihin ja mutkiin - ne tekevät Pudotuksesta kirjan jonka ahmin, kirjan joka sai heti palavasti odottamaan jatkoa. Pudotus nimittäin jää kohtaan joka sai minut melkein kiljahtamaan: eihän tämä voi tähän jäädä! Enkö minä muka saa tietää mitä seuraavaksi tapahtuu?
Pudotus ei ole pelkkiä ihmissuhdesolmuja, vaikka niitäkin näillä nuorilla aikuisilla riittää. Ovat rikkaan perheen sisarukset Avery ja Atlas omien solmujensa kera ja Averyn ystävä Leda jolla on takanaan huumevieroitus. On kehnoissa oloissa elävä Rylin joka on menettänyt vanhempansa ja taistelee saadakseen pitää siskonsa Chrissan. On yläkerroksissa, luksusoloissa elävä Eris jolla on kaikki mitä hän vaan voi haluta - mutta jonka elämä muuttuu äkkiä dramaattisella tavalla. On Watt josta naiset ovat yhtäkkiä kiinnostuneet hänen kykynsä vuoksi: hän pystyy antamaan lähestulkoon mitä tahansa tietoja niitä haluavalle - ja myös ohjeita ihmissuhteissa.
Hahmoja Pudotuksessa totisesti riittää, kuvauksen perusteella heitä voisi ajatella olevansa liikaakin. Mutta kirjaa lukiessa en kuitenkaan kokenut heitä olevan liikaa, vaan McGeen rakentamat sillat ja solmut hahmojen välillä olivat kertakaikkiaan mahtavaa luettavaa - enkä näin jälkikäteen voisi kuvitella Pudotusta ilman ketään hahmoista. Sitä paitsi, uskon että yhä vanhempia siteitä ja umpinaisempia solmuja rakentuu hahmojen välille trilogian edetessä.
Annika Eräpuro on tehnyt loistavaa työtä suomennoksen kanssa. Hän on osaltaan tehnyt sen että kirja on varmasti miellyttävää ja helpohkoa luettavaa myös nuorille - kirjan kohderyhmälle. Tässä trilogiassa olisi kaikki ainekset nuorten aikuisten "hittitrilogiaksi", ainakin tällainen vanhempi lukutoukka odottaa seuraavaa osaa palavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!