Liane Moriarty: Nainen joka unohti

Nainen joka unohti
Liane Mortiarty
Suomentanut Helene Bützow
495 s. 
2016
WSOY











Keväällä luottolukijani toisensa perään hehkutti Liane Moriartyn uutta suomennosta. Minunkaan uskoni Moriartyyn ei etukäteenkään horjunut vaan uskoin että edessä on jälleen kerran lukusukkula - joten tartuin kirjaan näin ennen joulua, aikana jolloin mikään ei tee niin hyvää kuin kuunnella vaikkapa joulumusiikkia, kääriytyä vilttiin ja lukea hyvää kirjaa.

Alice, varsinainen neljääkymppiä lähestyvä tehopakkaus saa kuntosalilla pahan iskun päähänsä ja menettää muistinsa. Tai oikeammin kymmenen vuotta muististaan, sillä herätessään hän kuvittelee kolmekymmenvuotis syntymäpäiviensä lähestyvän vauhdilla. Yhtäkkiä hänellä on kolme lasta joita hän ei tunne ja kaiken lisäksi hän on eronnut Nickistä, jota vielä silloin kymmenen vuotta sitten rakasti palavasti. Peilikuvakin on kovin erilainen: iän huomaa, mutta kiloja on lähtenyt runsaasti. Ja sitten vielä lähipiirin ihmiset puhuvat Ginasta, joka on tuntunut olevan iso osa Alicen elämää. Mutta kuka hitto hän oikein on ja miksi ihmiset vaikenevat äkkiä kun lipsauttavat nimen huuliltaan?

Viisisataa sivua täydellistä lukuflowta. Sitä Nainen joka unohti todentotta oli, se oli nautinnollinen lukusukkula.

Sanon, ettei Moriarty petä, sillä kun tämä kirjailija asteli maailmaani ensimmäisen suomennoksen, Hyvän aviomiehen voimin - rakastuin. Rakastuin tähän kirjailijaan, rakastuin hänen älykkääseen ja terävään tyyliinsä jota on tuntuu olevan rikos sanoa kevyeksi. Mutta onhan se, ainakin minulle. Omalla tavallaan Nainen joka unohti on viihdettä, mutta se on viiltävän älykästä, terävää viihdettä eikä mitään hattaraa. Voi miten haluaisinkaan tavata Liane Moriartyn, haluaisin ottaa selvää onko hänen huumorinsa keskustellessa yhtä herkullista kuin kirjoissa.

Sen lisäksi että Nainen joka unohti on viihdyttävä ja älykäs, on mukana myös jännitys. Moriarty on rakentanut viiteensataan sivuun sellaisen psykologisen jännitteen, että sivuja kääntelee vauhdilla jo senkin vuoksi että saisi tietää mikä on lopputulos. Ehken dekkarihyllyyn Alicea ja tovereita sijoittaisi (jotkut dekkarin lukijat voisivat olla pettyneitä - tosin ilahtuneitakin epäileilemättä olisi) mutta on Nainen joka unohti silti paljon muutakin kuin viihderomaani.

En aivan heti keksisi sellaista naista tuttavapiiristäni jolle Moriartya en voisi suositella. Nainen joka unohti sopii monenikäiselle ja monenlaiselle lukijalle ja käärinkin kirjan vailla huolia lahjapakettiin - tästä lahjan saaja tulee varmasti pitämään.

Helene Bützown käännös on loistava. Hän on kääntänyt kaikki kolme Moriartyn suomennosta ja toivon toden teolla että hän on suomentajana myös keväällä ilmestyvässä Tavalliset pikku juhlat -romaanissa. Bützow on todella taitava työssään ja osittain hänen ansiotaan on se että Nainen joka unohti on varsinainen lukusukkula.

P.S. Tavalliset pikku pihajuhlat ilmestyy helmikuussa. Täällä ainakin odotetaan jo sitä!