Ari Räty
309 s.
2017
Tammi
Ennakkokappale kustantajalta (ilmestyy 11.1.2017)
Pääsin jälleen kurkistamaan etukäteen ensi kevään kirjoihihn, suurkiitos siitä kustantajalle (kirja ilmestyy tammikuun 11. päivä). Ari Rädyn esikoisromaani kiinnosti minua jo etukäteen mutta silti, jälleen kerran, sain enemmän kuin toivoin. Sain psykologisen rikosromaanin joka veti minua puoleensa silloinkin kun laskin kirjan käsistäni.
Syyskuun viimeinen on piinaavaa jännitystä ja toinen toistaan kiinnostavimpia henkilöhahmoja. Se alkaa kun viisi nuorta poikaa löytävät tytön ruumiin lintsatessaan liikuntatunnilta jonka jälkeen mikään ei ole ennallaan. Vuosien kuluttua löytyy toinen tyttö kuolleena. Paikalle saapuu konstaapeli Eskelinen jonka täytyy selvittää onko taustalla vastaavia tapahtumia. Hän törmää yhden viidestä pojasta, Syyskuun, nimeen sekä siihen että on olemassa joku joka on valmis tekemään mitä tahansa ettei syyllistä saataisi kiinni.
Kirja, joka koukuttaa heti ensimmäisiltä sivuilta alkaen, se lupaa hyvää. Usein sellainen kirja myös pitää minut otteessaan loppuun saakka ja niin kävi myös Syyskuun viimeisen kanssa. Ari Räty otti minut Syyskuun matkaan heti alkumetreiltä alkaen ja jännitystä riitti loppuun saakka. Syyskuun viimeisessä ei väkivallalla juuri herkutella vaan jännitys on psykologista piinaa - joka sopii minulle erittäin hyvin.
Psykologisen jännitteen lisäksi pidin Syyskuu viimeisen rosoisuudesta. En tarkoita rosoisuudella niinkään Rädyn kirjallista tyyliä vaan enemmänkin henkilöhahmojen rosoja - he eivät turhaan ole siloiteltuja, vaan jokaisessa löytyvät ne ovat virheensä. Niin kuin meissä kaikissa! Pidin siitä että Räty ei ole pukenut ketään heistä "täydellisen ihmisen viittaan", vaan hyviksilläkin on oma rosonsa. Hahmot ovatkin yksi Syyskuun viimeisen vahvimpia puolia, sillä luulen ettei tätä kirjaa voi lukea tuntematta suuria tunteita hahmoja kohtaan. Vihaa ja rakkautta.
Yksi kirjan keskeisistä ajatuksista on yksinäisyys ja se, mihin yksinäisyys voi johtaa. Sen vastapariksi Syyskuun viimeisestä löytyy ystävyyttä ja rakkautta, joka kenties tekee kirjan lukemisesta astetta helpompaa - pelkällä yksinäsiyydellä kuorrutettuna Syyskuun viimeinen voisi olla aika synkeä rikosromaani. Toki se on synkähkö nytkin, mutta taustalla virisee toivo. Onneksi.
Syyskuun viimeisellä oli hyvä aloittaa kirjakevät 2017 kotimaisen kirjallisuuden osalta. Tämä lupaa hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!