Henry Aho on tuottealias teuvalainen kirjailija jonka kynästä irtoavat monenlaiset tyylit. Häneltä on tänä syksynä julkaistu lastenkirja Minivampyyrit ja kauhutarinoiden yö sekä romaani Ukko ja Hyrrä. Etenkin Ukko ja Hyrrä on herättänyt kiinnostusta niin blogimaailmassa kuin lehdissäkin ja kirja sopiikin hyvin tulevaan Suomen itsenäisyden juhlavuoteen. Kirjassa 100-vuotias Ukko kertoo elämäntarinaansa kissalleen Hyrrälle, siinä käydään läpi niin Ukon omaa elämää kuin Suomen historiaakin, mutta mukana on tiiviistii Aholle ominainen, ronski tyyli, joka piristää kirjaa mukavasti.
Aho kirjoittaa monen eri genren kirjallisuutta, hän on julkaissut niin novelleja, lastenkirjoja, dekkareita kuin romaanejakin. Hän ei kuitenkaan myönnä minkään genren olevan toista rakkaampi: "Ei oikeastaan. Se riippuu niin siitä, mitä milloinkin kirjoitan. Lastentarinat, etenkin minivampyyrit, ovat mukavia tehdä, koska ne ovat kuitenkin aika lyhyitä. Toisaalta kauhun kirjoittaminen on mielenkiintoista, sillä siinä voi sukeltaa ihmismielen mustalle alueelle." Henry kuitenkin sanoo äkillisen rakkauden johonkin tyyliin muuttuvan nopeasti inhoksi ja myöntää olevansa iloinen kun voi silloin vaihtaa toisenlaiseen tyyliin.
Monelle kirjailijalle varmasti jokin kirja nousee ylitse muiden, muita rakkaammaksi. Kysyessäni Henryltä mikä hänen kirjoistaan on noussut ylitse muiden, hän kertoo sen olevan ehkä Minivampyyrit -sarja kokonaisuudessaan. "Minivampyyrikirjat ovat sellaisia että niitä aion kirjoittaa niin monta kuin vain kustantajat tahtovat julkaista. Ehkä teen joskus hieman laajemmankin minivampyyrikertomuksen." Aho myöntää myös miettineensä minivampyyrien sijoittamista animaatio- tai pelimaailmaan, joten emme voi tietää millaisessa ympäristössä noihin veikeisiin, kirjoja syömiin heppuihin törmäämme. Romaaneista muita korkeammalle sijalle Ahon mielessä nousee Ukko ja Hyrrä, sillä se on tyyliltään sellainen jota hän itsekin lukee.
Ukossa ja Hyrrässä on mukana paitsi huumoria ja ronskia menoa, niin myös Suomen historiaa hieman erilaiselta kantilta katsottuna. Henryllä ei kuitenkaan ollut mielessä Suomen 100-vuotis juhlavuosi kirjoittaessaan kirjaa: "Kun aloitin kirjoittamisen, en edes tiennyt paljonko käyn läpi Suomen historiaa vaan minulla oli ainoastaan alkuasetelma josta lähdin liikkeelle."
Millaiselle lukijalle kirjailija kirjoittaa, millainen lukija olisi "unelmalukija" kirjailijalle? Henry Aholla on tähän yhdenlainen vastaus. Hänelle unelmalukija olisi samankaltainen kuin hän itse. "Kirjoitan sellaisia tarinoita, joita itsekin haluaisin lukea." Henry myöntää että lapsille kirjoittaminen on erilaista, silloin täytyy varoa sanojaan eri tavalla. Hän kertoo kuitenkin ujuttavansa lastenkirjoihinsa juttuja joita ainoastaan aikuiset tajuavat, jotta kirjojen lukeminen olisi vanhemille mukavaa - vinkkinä vanhemmille, kannattaa olla tarkkana Minivampyyreita lukiessa!
Aho kertoo että palautetta kirjoista tulee. Pääasiassa palaute on positiivista, mutta kuten kaikilla, mukaan mahtuu myös niitä negatiivisia palautteita. Hän kertoo kaksi ravisuttelevaa esimerkkiä, kuten sen kun hänen isoäitinsä kysyi luettuaan Henryn ensimmäisen kirjan "Joko sinut on haastettu käräjille Jumalanpilkasta?" No, niinpä. Kuten Henry itse toteaa, jokin kirja voi tuoda jonkin negatiivisen palautteen itse lukijalta, kirjablogista tai lehdestä, mutta toisaalla löytyykin lukija joka ihastuu kirjaan. Niin se on, makuja on erilaisia.
Henry on kahlannut läpi genren jos toisenkin, mutta kyllä hänen mieleensä heti pulpahtaa parikin genreä mitä hän ei vielä ole kokeillut ja jotka kiinnostaisivat. Ensi vuonna Henry Aholta ilmestyy nuortenromaani "Joka on oikeastaan fantasiaa.". Aho täsmentää että tarkoittaa fantasialla tässä tapauksessa sitä että hän on luonut kirjaansa oman maailman ja sille kokonaan oman historiansa. Henry paljastaa myös miettivänsä runojen kirjottamista, joka tosin vaatisi aiheeseen perehtymistä.
Kirjabloggaajana kiinnostaa aina, lukeeko kirjailija kirjablogeja. Henry kertoo lukevansa, tietenkin etenkin jos blogissa kirjoitetaan omasta kirjasta - mutta myös muutenkin. Lukuvinkkien lisäksi hän kertoo lukevansa mielellään erilaisia näkökantoja kirjaan jota on juuri lukemassa, tai jonka on juuri saanut päätökseen.
Lukutoukka odottaa mainittua nuortenkirjaa - ja seuraavia Minivampyyreiden seikkailuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!