Jørn Lier Horst
Suomentanut Sanna Manninen
123 s.
2015
Sitruuna kustannus
Arvostelukappale kustantajalta
Dekkarihullu on dekkarihullu ja totta kai kiinnostun kun vastaani astelee tällainen, vähän nuoremmille lukijoille suunnattu dekkari. Horst ei aiemmin ollut minulle tuttu kirjailija, sillä en ole lukenut myöskään hänen aikuisille lukijoille suunnattuja dekkareitaan - tämän jälkeen tulen ilman muuta tutustumaan myös niihin! Lapsille kirjoittamisen hän kyllä ainakin osaa.
Ystävykset Cecilia, Leo, Une ja Egon-koira huomaavat että seudulla tapahtuu jotain kummallista. Rannalta löytyy ruumis ja samoihin aikoihin pari hämärää tyyppiä majoittuu majataloon jossa Cecilian koti on. Voisiko asioilla olla jokin yhteys? Ystävykset ryhtymät omin päin tutkimaan asiaa ja äkisti kysymyksiä tuntuu olevan pohdittavana enemmänkin.
En ole ainoa jännityskirjallisuuden ystävä blogimaailmassa, vaan meitä kyllä riittää. Itse pidän muutenkin lastenkirjoista, mutta silti Salamanterin arvoitus oli siihen genreenkin jotain uutta ja virkistävää. Syynä on kenties se että Horst kirjoittaa dekkareita myös aikuisille, joten hän osaa luoda jännittävän juonen myös nuoremmille lukijoille. Salamanterin arvoitusta lukiessa sain aivan yhtälailla pohtia ja jännittää loppuratkaisua kuin muissakin dekkareissa.
Tunnustan: en ole koskaan lukenut Viisikoita. En edes lapsena. En ole tuntenut suurta kaipuuta sarjan pariin myöskään aikuisella iällä, vaikka jännityskirjallisuus on muuten alkanutkin kiehtoa. Salamanterin arvoitus kuulema on Enid Blytonin hengessä kirjoitettu, johon minä en tietenkään osaa kirjaa verrata - osaan vain sanoa että Horstin kirjaan luoma henki on hurmaavan vanhahtavaa ja jollain tapaa leppoista. Johtuneeko sitten tapahtumapaikoista, hahmoista vai kenties kokonaisuudesta, mutta nautin kirjan lukemisesta todella paljon.
Salamanterin arvoitus on suunnattu ennen kaikkea 9-13 vuotiaille lukijoille ja luulenpa että se olisi todella hyvää luettavaa myös pojille - ja myös sellaisille pojille jotka eivät ole muuten varsinaisia lukutoukkia. Hortstin luoma tunnelma on sellainen että se vetää puoleensa ensimmäisiltä sivuilta saakka, joten jos vain kirjan aukaisee niin se on menoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!