Christine Thorel
252 s.
2016
Osuuskumma
Arvostelukappale kustantajalta
Tunnelmallinen, ihana joulu perheen kanssa on vietetty. Jouluuni mahtui monenlaisia hienoja hetkiä, unohtamatta hienoja lukuelämyksiä. Nyt on kuitenkin aika laskeutua arkeen - vai ovatko nämä välipäivät edes varsinaista arkea? Minä ainakin rentoudun joulun hälinän jälkeen, kirjojen kanssa totta kai. Vaikka katse on jo ensi vuodessa niin nyt palaan kuitenkin Liskon häntään, Osuuskummamaisen kummallinen, ihanalla tavalla outo romaani.
"Aalmei haluaa tuhota turmeltunutta elämää viettävät kaupunkilaiset ja vapauttaa oman kansansa, jonka luota on tullut riistetyksi jo lapsena. Autiomaassa sujuvasti liikkuva Aalmei on unohtanut paljon, ja jaloa päämäärää tärkeämmäksi osoittautuu matka itseen. Hän joutuu valintojen risteykseen: yksi tie vie kaivatun oman perheen luokse, mutta toinen johtaa vihan liekkeihin."
Näin Liskon häntää kuvataan kirjan takakannessa. Mihin genreen sijoittaisin Liskon hännän? Vaikea sanoa, mutta ennen kaikkea sanoisin sen olevan herkullisella tavalla kummallinen, kirja meille kaikille jollain tapaa omituisille, hyvän kirjan ystäville.
Christine Thorel vei minut autiomaahan, kauas lumisesta Joensuusta. Hän tutustutti minut Aalmeihin joka on alunperin aavikon lapsi mutta hänet on lopulta myyty kaupunkiin. Aalmeilla on yksi päämäärä: hän tahtoo veden takaisin aavikon kansalle. Tästä päästäänkin kirjan yhteen suurimmista aiheista: vesi. Asia, joka toi minulle kaukaisesti mieleen Emmi Itärannan Teemestarin kirjan. Vaikkei näissä kahdessa esikoisromaanissa olekaan muuten hirveän paljon yhtäläisyyksiä niin kuitenkin mietin usein Liskon häntää lukiessani Teemestarin kirjaa.
Thorel kirjoittaa hienosti. Hän on ennen Liskon häntää julkaissut novelleja useissa eri antologioissa, mutta oli ainakin minulle täysin uusi nimi kirjallisessa maailmassa - mutta häneen oli ilo tututua. En pidä kuumuudesta ja aavikko varmasti olisi minulle painajainen, niin silti Thorelin luoma maailma oli hieno ja jollain erikoisella tavalla houkutteleva.
Kaikkein parasta Liskon hännässä oli kokonaisuus. Se Osuuskummamainen kummallisuus, koko maailma joka veti minua puoleensa, Aalmei joka ihastutti, Thorelin tapa kirjoittaa. Tällaiseen maailmaan on ihana upota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!