Lukupiirissä: Chigozie Obioma: Kalamiehet

Kalamiehet
Chigozie Obioma
Suomentanut Heli Naski
336 s. 
2016
Atena








Arvostelukappale kustantajalta


Kyllä, olen blogannut Kalamiehistä jo kertaalleen. Tuli kuitenkin tunne että tämä hieno kirja vaatii toisen bloggauksen sen oltua lukupiirimme, Lukevien leidien marraskuun kirjana - keskustelimme oli niin mielenkiintoinen. Käsittelemme Lukevissa leideissä useimmiten kirjoja joissa keskeisessä roolissa on nainen, mutta toisinaan luettaviin kirjoihin valikoituu myös kiinnostavia teoksia muilla perusteilla.

Otimme Kalamiehet marraskuun kirjaksi jo siitä syystä, että kirja sijoittuu Afrikkaan. Kuten aiemmassa bloggauksessa mainitsen, viime aikoina on suomennettu useita kiinnostavia afrikkalaisia kirjoja ja Kalamiehet on ehdottomasti yksi niistä - jo siitä syystä halusimme käsitellä sitä myös lukupiirissämme. Valintaa tuki myös se, että muutama meistä leideistä oli lukenut kirjan ja vakuutimme muille sen olevan todella hieno romaani.

Kalamiehet alkaa kun Benin isä joutuu lähtemään töihin toiselle puolen Nigeriaa ja Ben ja hänen veljensä pääsevät kalaretkille - salassa, sillä joella kalastaminen on ankarasti kiellettyä sillä joki on saastunut. Eräällä kalareissulla he törmäävät paikalliseen kylähulluun, joka ennustaa että eräs veljistä tulee surmaamaan toisen. Ennustuksesta alkaa traaginen tapahtumasarja joka kasvattaa kirjan hyväntuulisesta romaanista osin jopa järkyttäväksi ja myyttiseksi teokseksi.

Keskustelumme Kalamiehistä oli vilkasta, polveilevaa ja suunnattoman nautinnollista kuunneltavaa. Tein muistiinpanoja lukupiiriikeskustelumme aikana ja voin vain sanoa: kynäni sauhusi, enkä varmasti saanut kirjoitettua kaikkea kiinnostavaa mitä keskustelussa tuli ilmi. Pitihän minunkin välillä täysin antautua keskustelun pyörteisiin!

Yhtä mieltä olimme monesta asiasta, esimerkiksi siitä että Kalamiehet oli väkevä kirja. Väkevä on erittäin hyvä sana kuvaamaan tätä romaania, sillä se herättää suuria tunteita ja on mielestäni sen lisäksi vielä kirjoitettukin tunteella - Obioma on niin sanotusti antautunut tarinalle. Kyllä, minäkin antauduin aiemmin syksyllä sen lukemiselle.

Keskustelussamme tuli myös ilmi Kalamiesten yliluonnolliset piirteet, jopa noituus - ja se myyttisyys. Aivan tavanomainen kirja tämä ei tosiaankaan ole, vaan mielestäni juuri tuo yliluonnollisuus antaa oman tärkeän lisänsä Obioman luomaan maailmaan. Maaginen realismi, jonka eräs ihanista naisista toi esille. Sitä Kalamiehistä löytyi!

Puhuimme myös lapsikertojasta, eli Benistä joka meille lukijoille tarinaa kertoo. Puhuimme siitä miten Kalamiehissä lapsikertoja ei ole lapsellinen, hän ei varsinaisesti puhu lapsen lailla, lapsen äänellä. Onko tämä hyvä vai huono? Tulimme siihen tulokseen että ainakin tässä kirjassa juuri tällainen kerrontatyyli toimi, kuten taas viakka Bulawayon Me tarvitaan uudet nimet romaanissa juuri sellainen, lapsellinen, kerrontatyyli kuului kirjaa (tosin tästäkin löytyi puolesta ja vastaan mielipiteitä). Pohdimme, voisiko kertojana kenties sittenkin olla Ben aikuisena - vai kertooko tyyli siitä kuinka älykäs hän on, kirjassahan tulee ilmi se miten paljon Ben lukee.

Minä lisäisin keskusteluumme vielä sen, miten paljon pidin Heli Naskin suomennoksesta. Osaltaan hänen ansiotaan on että Benin kerronta on niin älykästä, jollain tapaa väkevää - ja kaunistakin - osaltaan hänen ansiota on että ihastuin Kalamiehiin niin kovasti. Suomentaja, kiitos työstäsi!

Kaiken kaikkiaan Lukevat leidit pitivät Kalamiehistä. Se oli hyvä romaani ja se kuvaa hienosti Nigeriaa sisältä päin - se oli monella tapaa nautinnollista luettavaa. Lukevat leidit toivovat kuulevansa lisää Obiomasta ja luettuani lukuisia bloggauksia Kalamiehistä - me emme ole ainoita.