Elina Hirvonen: Näkymätön

Näkymätön
Elina Hirvonen
Kuvittanut Ville Tietäväinen
30 s. 
2016
Lasten keskus








Arvostelukappale kustantajalta


Näkymätön on minun kohdallani yksi hienoimpia kirjoja, mitä tulee lastenkirjavuoteen. Siinä tuntuu olevan kaikki kohdallaan: on lempeä tarina jossa kuitenkin on tärkeä sanoma taustalla. Ja sitten on vielä Ville Tietäväisen hieno, kertakaikkiaan mahtava kuvitus joka tukee Elina Hirvosen kerrontaa hienosti.

Näkymätön kertoo Kukasta, Kukasta joka ei tahdo olla Kukka vaan Kapteeni, joka johtaisi Avaruustyyppien joukkoja. Kukka tahtoisi leikkiä päiväkodissa toisten lasten kanssa mutta hänet jätetään yksin, leikkien ulkopuolelle. Mutta onneksi ovat Avaruustyypit, jotka tietävät mitä tehdä silloin kun joku on onneton - silloin kun omat neuvot loppuvat.

Tunnustan: olen lukenut Näkymättömän tämän syksyn aikana jo kolmeen kertaan. Ensimmäistä kertaa vain pakahduin sen lukemisesta, pakahduin niin etten saanut edes blogitekstiä aikaan. Toisen kerran luin kirjan ääneen pienelle ihanalle tytölle Joensuun Perheentalolla, jossa käyn satutäteilemässä - juttelimme tytön ja hänen äitinsä kanssa kirjasta ja pidimme kirjasta kovasti kaikki kolme. Kolmatta kertaa Näkymätöntä lukiessani pakahduin lähinnä siitä ilosta, että Suomessa tehdään ja julkaistaan näin hienoa lastenkirjallisuutta, tällaisia kirjoja jossa on samassa paketissa kaikki tärkeä.

Näkymätön kertoo kiusaamisesta ja mielestäni sen nimi on kirjalle juuri oikea. Näkymätön, kukapa kiusatuista ei olisi joskus tuntenut oloaan näkymättömäksi muiden silmissä. Niin tuntee Kapteenikin, hän tahtoisi päästä muiden lasten leikkeihin mutta on heille näkymätön. Vaikka kirjassa on vakava aihe, Elina Hirvonen kertoo tarinaa kuitenkin sillä tavoin lempeästi, ettei Näkymätön saarnaa. Se tuo myös iloa.

Ville Tietäväisen kuvitus tuo myös iloa. Tietäväinen on löytänyt mielestäni juuri oikeat värit kuvaamaan Avaruustyyppejä ja koko tuota maailmaa - jo kirjan kannet avaamalla pääsee toiseen maailmaan, toiseen galaksiin. Avaruustyyppien luokse. En nostaisikaan kumpaakaan kirjassa toisen edelle, en kuvitusta enkä tarinaa, vaan ne ovat tasapainossa yhtä tärkeitä. Toinen tukee toista, ja hienosti sen tekeekin.

Toivonkin että Näkymätön löytää lukijansa ja päätyy lapsiperheiden luettavaksi sillä aihe tosiaan on tärkeä. Kirjaa lukiessa voi helposti ottaa kiusaamisen puheeksi, sillä aiheesta on mielestäni tärkeää puhua pienestä saakka. Enkä suosittele Näkymätöntä lasten kanssa luettavaksi ainoastaan aiheen takia, vaan jo siksi että kirja on hirvittävän hyvä.

P.S. En kiellä aikuisiakaan tarttumasta Näkymättömään. Päin vastoin, kehotan. Lastenkirja, jos ei viikossa niin ainakin kuukaudessa, pitää mielen korkealla.