Tapani Bagge: Pikku enkeli

Pikku enkeli
Tapani Bagge
213 s. 
2016
CrimeTime









Arvostelukappale kustantajalta


Aloittaessani Tapani Baggen uuden dekkarin, Pikku enkelin, havahduin huomaamaan etten ole tainnut tätä ennen lukea ainuttakaan Baggen dekkaria. Se on pienoinen ihme, sillä luen paljon dekkareita ja Baggen tuotanto on kertakaikkiaan mittava. Hän on kirjoittanut elääkseen kolmekymmentä vuotta ja julkaissut satakunta teosta - tosin paljon muutakin kuin dekkareita.

Pikku enkeli on uuden dekkarisarjan avausosa. Kirjan myötä sain tutustua rikoskomisario Sundmaniin, viisikymppiseen kokeneeseen kettuun ja hänen taustallaan työskentelevään mielenkiintoiseen porukkaan poliiseja. He saavat tutkittavakseen järkyttävän tapauksen, kun ojasta löytyy lukiolaistytön runneltu ruumis. Niin rikostutkijat kuin kaupunkilaisetkin pohtivat kauhistuneina kuka on voinut tehdä pahaa pikku enkelille? Samana yönä Elviirassa, rannikkokaupungissa, tapahtuu muutakin: nuori vartija on pudonnut lehtitalon toisesta kerroksesta ala-aulan marmorilattiaan. Voiko tapauksilla olla yhteys?

Pikku enkeli on todella hyvä dekkari. Mitäpä sitä vääntelemään sen kummemmin, sillä se vain on. Se on kevyehkö ja omalla laillaan viihdyttävä dekkari, jossa tärkeimpään rooliin minun kohdallani nousivat kiinnostavat henkilöt. Rikoskomisario Sundman oli hänkin mielenkiintoinen tyyppi mutta myös hänen taustallaan häärivässä ryhmässä löytyi monta persoonaa joista haluan ehdottomasti tietää lisää. Onkin ilo tietää, että jo ensi vuonna sarja saa jatkoa, Pikisaari nimisestä dekkarista.

Pikku enkelissä ei veri lennä eivätkä jäsenet putoile. Koska en ole ennen Baggen dekkareita lukenut en voi sanoa onko tämä hänelle ominainen tyyli - minua se miellytti joka tapauksessa. Pikku enkeli on enemmän kuin välipalakirja, mutta dekkarihulluille se on silti kevyempi haukkaus veristen ja piinaavien teosten keskellä.

Baggen tyyli kertoa puri minuun todella, joten seuraavalla kirjastoreissulla täytyy ehkä dekkarihyllyllä pysähtyä b:n kohtaan...