Emma Chase
Suomentanut Helinä Kangas
234 s.
2016
Bazar
Arvostelukappale kustantajalta
Kyllä kunnon hömppä aina välillä piristää! Ja ennen kaikkea sellainen hyvä viihde, kirja johon eläytyy ja jonka henkilöiden mukana elää, hymyilee ja ehkä vähän kyynelkin tirahtaa silmäkulmaan. Torjuttu oli sellainen. Onneksi, sillä olinkin odottanut jatkoa Katen ja Drew'n tarinalle.
Taklattu jäi tilanteeseen jossa Drew ja Kate päätyivät onnellisesti yhteen. Jo Torjutun prologi kertoo ettei tilanne ole sama, vaikka parin onnellista elämää olikin kestänyt kahden vuoden ajan. He ovat unelmapari, vaikka Katen hyvä ystävä Delores onkin täysin eri mieltä - hän ei voi sietää Drew'tä. Yhtäkkiä Kate joutuu suurten valintojen eteen, kenties suurimman jonka hän joutuu elämässään tekemään. Drew tuntuu tehneen oman valintansa - ainakin Kate päättelee niin. Hän päättääkin ottaa etäisyyttä tilanteeseen ja palaa kotiseudulleen, jossa kaikki on tuttua ja turvallista.
Luin Taklatun sen ilmestyttyä juuri sopivana hetkenä. Sellaisena hetkenä jolloin tarvitsin jotain kevyttä, jotain ihan hömppää ja säädin aivot sopivaan asentoon. Ihastuinkin Drew'n ja Katen tarinaan ja nyt olenkin odottanut samankaltaista hetkeä Torjutun lukemiseen. Sellainen löytyi, ja yllätyin iloisesti että Torjuttu oli vielä enemmän minun kirjani kuin Taklattu oli. Taklatussa oli aika paljon seksiä, eikä se minua sinänsä haitannut sillä ei minulla seksikohtaustenkaan kanssa pipo kiristä. Torjutussakin niitä oli, mutta vähemmän ja se oli yksi syy miksi kirjasta nautin.
Niitä syitä kyllä oli muitakin. Torjuttua lukiessani Kate ja Drew olivat minulle jo tuttuja tyyppejä ja osasin paremmin eläytyä heidän tarinaansa. Ja todellakin eläydyin kunnolla! Juoneen mahtuu monenlaista mutkaa ja erilaisia vaikeuksia, ettekä usko kuinka minä revin hiuksiani ja turhauduin (joskin ihan hyvällä tavalla) kun kirjan päähenkilöt eivät meinaa ymmärtää toimia minun haluamallani tavalla. Näin voimakkaasti ei vaan eläydy muuhun kuin hyvään romanttiseen kirjaan.
Vaikka lukijat varmasti aavistavat miten Torjutun lopussa käy, niin minusta juoni on silti todella hyvä. Eikös viihderomaanin yksi tunnusmerkki ole se, että lukija arvaa loppuratkaisun? Minulle ainakin käy lähestulkoon aina niin, harvoin yllätyksiä tulee. En yhtään paheksu tätä, vaan minusta on mukava arvailla että miten juoni kääntyy siihen suuntaan. Nytkin pohdin lukiessani mitä mutkia matkaan vielä tulee...
Olin kirjoittanut Taklatusta sen olevan Viihdettä isolla V-kirjaimella. En voi kuin sanoa olevani samaa mieltä mitä Torjuttuun tulee, vaan ehkä V on tällä kertaa vielä isompi. Tai ehkä sen viihteen loppuun tulee pieni sydän? Kate ja Drew, tahdon tietää mitä teille seuraavaksi käy!
Bazar, isot kiitokset kirjasta, täällä yksi lukutoukka odottaa jo seuraavaa suomennosta, en malta odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!