lauantai 3. syyskuuta 2016

Lukupiirissä: Kristiina Vuori: Kaarnatuuli

Kaarnatuuli
Kristiina Vuori
516 s. 
2016
Tammi








Arvostelukappale kustantajalta




Takana on lukupiirimme Lukevien leidien syksyn ensimmäinen tapaaminen. Ja kertakaikkiaan, olipa ihana tavata leidejä pitkästä aikaa! Olemme lukeneet lukupiirin historian mittaan runsaasti kehitysmaihin ja muutenkin vieraisiin kulttuureihin sijoittuvia, yleensä naisista kertovia kirjoja, mutta tämän vuoden mittaan olemme ottaneet mukaan myös muutaman suomalaisen teoksen. Minun ehdotukseni tähän syksyn oli Kristiina Vuoren uusin romaani Kaarnatuuli, joka sai tapaamisessamme aikaan vilkkaan ja mielenkiintoisen keskustelun.

Kaarnatuuli on ensimmäinen Kristiina Vuoren romaani joka kertoo todellisesta historiallisesta henkilöstä. Se kertoo Valpuri Innamaasta, 1500-luvulla eläneestä suomalaisnaisesta, menestyneestä porvarista joka ei todellakaan antanut oman sukupuolensa rajoittaa itseään - tai elämäänsä. Kirja alkaa 1563 vuodesta, mestauslavalta, jossa Henrik Innomaa odottaa rangaistustaan maanpetturuudesta. Kuningas Erikin joukot valtaavat Innamaan kartanon ja vain 20-vuotias Valpuri ajetaan pois kartanosta. Valpuria ei niin vain lannisteta, vaan hän taistelee tiensä Turun varakkaimmaksi porvariksi - sukupuolestaan huolimatta.

Lukupiiri on siinä mielessä ihana asia, etteivät ihmisten lukutottumukset ja maut voi missään tapauksessa olla täysin yhtenevät. Niin ei käynyt tälläkään kerralla, sillä Kaarnatuuli herätti monenlaisia tunteita ja mielipiteitä. Vain parille lukupiirimme naisista historiallinen viihde ylipäätään oli tuttua ja muutamat sanoivat aivan suoraan että se on genre jota he eivät yleensä lue lainkaan. Näiden naisten tapauksessa en ihmettele ettei Kaarnatuulikaan herättänyt innostusta vaan he eivät pitäneet kirjasta - oikeastaan lainkaan.

Onneksi paikalla oli meitäkin joille historiallinen viihde oli tuttu - ja rakas genre. Varsinkin erään leidimme mielipidettä oli oikein kiinnostavaa kuunnella, sillä hän oli lukenut paljon samoja kirjailijoita kuin minäkin (Enni Mustonen, Raija Oranen, Milja Kaunisto, muutaman mainitakseni) ja hänelle Kristiina Vuori oli ennestään todella tuttu kirjailija. Tämä (nimeä mainitsematta) leidimme olikin ihastunut kirjaan kovasti, enkä oikeastaan ihmettele lainkaan. Vaikka lukupiirikeskustelussamme saatoinkin keskittyä kirjan heikkouksiin, oli minusta Kaarnatuulessa enemmän hyvää kuin huonoa.

Siitä olimme Lukevien leidien kanssa yhtä mieltä, että Kaarnatuuli on todella hyvin kirjoitettu kirja. Kristiina Vuori on taitava kirjoittaja ja vaikka Kaarnatuuli on ensimmäinen romaani jonka Vuorelta luen niin tämä ei varmasti jäänyt viimeisekseni. Itse otin lukupiirikeskustelussamme esiin sen, että en päässyt 1500-luvun henkeen Kaarnatuulta lukiessani. Tämä pitää yhäkin täysin paikkaansa, sillä jotenkin vain päässyt menneeseen aikaan, vaikka Vuori on kyllä selvästi paneutunut aiheeseensa. Tekstin lomasta löytyy sen ajan sanastoa, sekä hän on kyllä ottanut asioista selvää. Jotenkin minulla vain eläytyminen jäi vajaaksi - kenties se johtui omasta lukufiiliksestäni, kenties ei. Toisaalta, en ollut ainoa Lukeva leidi joka oli tätä mieltä...

Koska kaikille leideistämme historiallinen viihde, tai viihdekirjallisuus ylipäätään, ei ole tuttua tai rakasta, kiinnitettiin kirjan romanttiseen puoleen jonkin verran huomiota. Minua tämä taas ei häirinnyt lainkaan, se tuli osana kirjaa, se oli viihdettä. Toki seksiä oli ja mukana oli Valpurin rakkauskuvioita, mutta minulle ne olivat osana kirjaa enkä nähnyt syytä miksi olisin pitänyt sitä huonona asiana. Viihde on viihdettä.

Mutta Kaarnatuuli ei toki ole pelkkä viihderomaani, sillä vaikka en tavoittanut 1500-luvun henkeä, niin on tuo aika isona osana kirjaa. Jo se, että päähenkilönä on oikeasti tuona aikana elänyt henkilö, tuo kirjaan oman kiinnostavan lisänsä. Lisäksi se miten Kristiina Vuori on aikaan ja päähenkilöönsä paneutunut, on kunnioitettavaa ja hienosti toteutettu.

Minun eläytymiseni jäi puolitiehen, mutta silti Kaarnatuuli oli keskimääräistä parempi kirja - ja innosti tutustumaan Vuoren kirjoihin paremmin. Kaikki leidit eivät kirjasta innostuneet, mutta niin käy aina - kaikki eivät millään tykästy samoihin kirjoihin tai tällä kertaa samaan genreen.

2 kommenttia:

  1. Olen historiallisten kirjojen fanittaja. Ja tietysti olen lukenut kaikki Kristiina Vuoren kirjat. Tietysti tällaisissa viihdekirjoissa pitää olla hiukan romansseja, kuuluu genreen ja ainakin minä tykkään rakkaudesta myös kirjoissa.
    Valpuri Innanmaallahan oli useampi aviomies, joten rakkautta on ollut riittämiin. Vahva porvarisnainen aikana jolloin miehet määräsivät kaiken. Turusta voi bongata Valpuri Innanmaan kadun. Toivoisin hänelle myös patsasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minä fanitan (nykyään!) myös historiallisia kirjoja, ja etenkin historiallista viihdettä. Tämä oli tosiaan ensimmäinen Vuoren kirja jonka luin, mutta aion ehdottomasti lukea lisääkin. Olen samaa mieltä kanssasi, romanssit kuuluvat Vuoren kirjoihin ja minusta ne olivat olennainen osa myös tässä kirjassa. Jotkut lukupiiristä eivät oikein tätä ymmärtäneet.

      Hienoa että Turussa on tälle hienolle naiselle katu, mutta voisi kyllä olla patsaskin :)

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!