lauantai 17. joulukuuta 2016

En olisi tässä

#Enolisitässä -kampanjan tönäisi käyntiin esikoiskirjailija sekä teatteriohjaaja Aino reilu kuukausi sitten, vuoden 2016 marraskuun lopulla. Ensin kiinnitin huomiota facebookissa silmiini sattuviin hienoihin päivityksiin siitä mitä ilman kukin ei olisi tässä. Mukaan ovat lähteneet kirjailijat, toimittajat, teatterit, johtajat, äidit ja isät - niin monenlaiset ihmiset. Nyt minä lähden mukaan.

Mistä kampanjassa on kyse? Aino Kivi julkaisi sen marraskuussa seuraavilla saatesanoilla:

”Kampanjan idea on kertoa saamastasi yhteiskunnan tuesta. Tuesta, jota ilman et olisi tässä. Voit kertoa niin laajasti kuin suppeasti kuin haluat: ilmaisesta koulutuksesta, kirjastosta, uimahalleista, lapsilisistä, opintotuesta, työttömyysturvasta, terveydenhuollosta, mistä haluat. Merkitse tekstisi hashtagilla #EnOlisiTässä. Halutessasi voit lisätä myös hashtagin #ProHyvinvointivaltio. Liitä nämä ohjeet postaukseesi.”

Tänään haastateltuani Aino Kiveä minulle tuli tunne että minun on blogattava tästä aiheesta. Niin paljon on viime vuosien aikana tapahtunut, niin pohjalla on käyty, niin ylös on tultu. Tunnustan jo nyt: poikkean hieman alkuperäisestä ajatuksesta, sillä on niin paljon tahoja joita ilman #enolisitässä.

En olisi tässä ilman Pohjois-Karjalassa toimivia mielenterveyden ammattilaisia. Mielenterveystyöstä puhutaan paljon nykyään eikä kaikki puhe suinkaan ole positiivista - mutta minua on autettu, mahtavalla tavalla. Olen saanut apua silloin kun olen sitä tarvinnut, minua on kiskottu ylöspäin ja tiedän jälkikäteen ettei se ole aina ollut helppoa. Silloin kun olen omasta mielestäni ollut "täysin kunnossa", minut on pidetty avun piirissä ja saatu ehkä hiljalleen uskomaan ettei kaikki ole ok. Ja nyt, olen tässä, tilanteessa jolloin minun puolestani voidaan hymyillä ja iloita.

En olisi tässä ilman perhettäni ja lähisukuani. He ovat seisseet rinnallani ja pitäneet minua pystyssä silloin kun omat jalkanut eivät ole kestäneet. Etenkin vanhempani ovat tehneet kaikkensa minun puolestani eikä se varmasti aina ole ollut heille helppoa - en edes tiedä kuinka paljon voisin kiittää heitä siitä. Myös muu perheeni sekä lähisukuni ovat olleet korvaamaton tuki eikä elämässäni olisi aivan näin suurta onnea ilman erästä maailman ihaninta tyttöä, kummityttöäni.

En olisi tässä ilman ystäviäni. Ystäviä isolla Y:llä ei ole kovin montaa, mutta heille voin sanoa mitä tahansa ja he ymmärtävät. Voin laittaa viestiä, soittaa, puhua, he ovat tukena.

En olisi tässä ilman kirjallisuutta. Kirjallisuutta, kirjastoja, Paiholassa asuessani aivan vieressä käynyttä kirjastoautoa. En olisi tässä ilman kirjablogiyhteisöä, valtavaa iloa mikä kirjan aiheuttaman tunteen jakamisesta tulee. Kirjallisuus, kirjapöhinät, kirjaihmiset. En olisi tässä ilman teitä.

Kiitos. Kiitos kaikille. Tämä oli tunteiden täyttämä purskahdus, joka vaati tulla kirjoitetuksi.

17 kommenttia:

  1. Todella rohkea kirjoitus - ihailen sitä, että uskallat jakaa nämä asiat! :)
    Tämä kampanja voisi sopia minullekin, mutten oikein tiedä, olenko valmis jakamaan niitä asioita julkisesti. Toivottavasti kampanja kuitenkin havahduttaa ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hande, en onneksi jäänyt pohtimaan pidemmäksi aikaa uskallanko jakaa nämä asiat - olisi saattanut tulla pupu pöksyyn. Toivottavasti tämä tosiaan havahduttaa ihmisiä, se oli omakin tarkoitukseni, varsinkin mielenterveystyöstä puhutaan nykyään usein siten, ettei hoitoa saada kun sitä tarvitaan.

      Poista
  2. Se oli upea postaus, Krista. Lämmin kiitos sinulle.

    VastaaPoista
  3. Koskettavasti kirjoitettu, Krista <3 Onneksi olet tässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, iso kiitos ja halaus! <3 Olen samaa mieltä, onneksi olen tässä.

      Poista
  4. Voi Krista<3 Ihana, rohkea postaus ja tärkeä kamppanja.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, halaus sinne - ja kiitos! <3 Kampanja on tosiaan tärkeä, tämä saa toivottavasti ihmiset ajattelemaan.

      Poista
  5. Hieno kirjoitus, kiitos Krista <3 Mielenterveysasioista pitäisi puhua enemmän ja avoimemmin, tällaiset tekstit ovat aina askel eteen päin. Tärkeä kampanja, meillä Suomessa on kuitenkin moni asia todella hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marile, kiitos ❤ Olen samaa mieltä, mielenterveysasioista pitäisi monelta kantilta puhua enemmän. Ja tuoda myös esiin se, miten hienoa työtä alalla Suomessa tehdään ❤

      Poista
  6. Rehellinen, liikuttavakin postaus. Arvostan! Ehkä minunkin pitäisi osallistua tähän kampanjaan, mutta mielellään laajentaisin ajatusta samoin kuin sinä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhtikuu, kiitos ❤ Suosittelen osallistumista, tämä on hieno kampanja!

      Poista
  7. Ihana, tärkeä kirjoitus. ♥ sinulle, Krista!

    T. Lumiompun Katja töistä

    VastaaPoista
  8. Luin jo kerran tämän postauksesi, mutta ei tullut kommentoitua. Tämä oli kuitenkin tosi hyvä postaus. Hienoa, että avauduit rohkeasti. Kyllä meitä on monia muitakin samassa veneessä.

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!