sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Heikki A. Kovalainen: Mädän elämän alkeet

Mädän elämän alkeet
Heikki A. Kovalainen
2016
Teos










Arvostelukappale kustantajalta



Takakannen lukemalla Mädän elämän alkeet jää melkoiseksi arvoitukseksi. Se kertoo kirjan olevan puhekielellä kirjoitettu ja persoonallinen - ja kiinnostava. Minä olin kirjan aloittaessani tutustunut siihen kustantajan katalogissa, joten minulla oli omat arveluni siitä mitä sisältö voisi olla.

Mädän elämän alkeet alkaa kun minä kertoja, eli Petrus, joutuu laitokseen. Hänen ympärillään on jos jonkinlaista tyyppiä kunnes pienessä keltaisessa talossa Petrus löytää Mikaelin. Ja ennen kuin Petrus huomaakaan, on hänen minä-minä-minä keskeiseen maailmaansa saapunut aurinko.


Lähdetäänpä liikkeelle siitä että mikään helppo kirja Mädän elämän alkeet ei ole. Se sisältää todella paljon pohdiskelua, sitä miten ihmisen (tässä tapauksessa Petruksen) minä kuva rakentuu, särkyy ja alkaa taas kehittyä kokonaiseksi ihmiseksi. Heikki A. Kovalainen on tehnyt hienoa työtä luodessaan Petruksesta niin kiinnostavan, monisäikeisen ja persoonallisen hahmon - joka liikautti jotain minun sisälläni.

Mädän elämän alkeet kiinnosti minua katalogissa ennen kaikkea laitoselämän takia. Mielisairaalaympäristöt kiinnostavat aina, siis lähestulkoon poikkeuksetta. Tälläkään kerralla en tehnyt poikkeusta ja loppujen lopuksi oli hienoa että luin Kovalaisen esikoisromaanin. On totta, etten saanut teoksesta täysin otetta ja joskus oli hankala pysyä Petruksen ajatuksissa kärryillä mutta jaksoin yrittää. Sitten kun sain kiinni Petruksen tajunnanvirrasta, koin hienoja hetkiä. Kovalainen on tosiaan luonut hienon persoonan.

Pidin toki laitosympäristöstäkin, se saa aina jotenkin sydämen sykähtelemään mutta syy miksi jollain tapaa Mädän elämän alkeet sytytti, on Petrus. Hän on persoonallinen, erikoinen ja omalla tavallaan ihastuttava nuori mies, joka ei pelkää sanoa mitä sylki suuhun tuo. Juuri tuosta syystä minua hieman pelottaisi keskustella hänen kanssaan todellisessa elämässä, sillä hänenlaisteen tyyppien kanssa ei koskaan tiedä millaiseen keskusteluun sitä päätyisikään.

Voin sanoa että odotan kiinnostuksella mitä Heikki A. Kovalainen kirjoittaa seuraavaksi. Ja voin sanoa, että tulen myös lukemaan sen.

3 kommenttia:

  1. Onpahan kirjalla nimi. Luultavasti lukisin sen, jos sen olisi kirjoittanut Heikki Johannes Kovalainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, Jokke, piti oikein googlettaa Heikki Johannes Kovalainen. Joo, hän oli se joksi ajattelinkin - tämän niminen kirja voisi olla aika mielenkiintoista luettavaa hänen kirjoittamanaan :D

      Poista
  2. Kiitos arviosta, jota oli ilo lukea! Onko tuossa muuten kuvassa jokin häikkä, kun ei näy, linkittäisin tämän kirjailijasivulleni ja aina parempi jos kuvalinkki toimii. (P.S. Minä ja Heikki Johannes olemme lähtöisin naapurikunnista, Kuhmosta ja Suomussalmelta, ja joskus saattaisin kirjoittaakin jotain Heikki J. -aiheista...)

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!