Aki Ollikainen
139 s.
2012
Siltala
Tämä on jo pienen blogihistoriani sadas postaus, tähän saakka ollaan siis tultu! Tarkalleen 10. joulukuuta tämän blogini perustin, joten kohtalaisen rivakkaa tahtia päivityksiä on tullut. Mutta onhan tuota luettavaakin ollut - kuitenkin suurin osa päivityksistäni koskee kirjoja. Sadas postaus saikin hienon aiheen, Aki Ollikaisen upean kirjan Nälkävuosi.
Kirjoitin edellisessä postauksessani siitä miten haluan seuraavaksi jotain hyvää luettavaa, ja sitä kyllä sain. Kiitos, Aki Ollikainen ja kiitos kaikille bloggaajille jotka ovat tästä niin paljon kirjoittaneet että olen jaksanut tätä kirjastosta jonottaa!
Kirjassa kerrotaan nälkävuosien ajasta, vuodesta 1867. Nälkä vainoaa ihmisiä kaikkialla, ja pakottaa suuret kerjuujoukot kulkemaan kaupungista kaupunkiin. Suurta osaa kirjassa näyttelee Marjan perhe. Marjan mies Juhana menehtyy kirjan alussa, ja Marja lähtee tekemään matkaa Pietariin lapsiensa Mataleenan ja Juhon kanssa. Miten tuolla matkalla käy, kun ruokaa ei löydy ja pakkanen on kova?
Taivas on käärmeensilmän värinen. Ensimmäinen tähti syntyy, ja Marja tuntee miten käärme katsoo häntä ja Juhoa. Marja katsoo takaisin, käärmettä silmästä silmään, mutta sitä ei voi hämätä. Viimein Hakmannin hahmo ilmestyy hitaasti näkyviin lumisen rinteen keskeltä, kumarana ja mustana. Marja toivoo että mies karkottaisi käärmeen, mutta hän ymmärtää ettei Hakmannista ole siihen. Käärme hymyilee.
Samalla kerrotaan Teo ja Lars Renqvististä, jotka elävät Helsingissä huomattavasti paremmissa oloissa, tuntematta nälkää. Ne tuovat tavallaan helpotusta lukemiseen, ja siihen ankeuteen mitä kirja tuo. Lopussa näkyy valon pilkahdus, onneksi.
Myönnettäköön että tämä on ehkä ensimmäinen historiallinen romaani jota olen lukenut. Enkä kokenut minkäänlaista vastenmielisyyttä, päinvastoin. Nälkävuodet eivät aiheena ole minulle mitään hirveän tuttuja, ei ole nämä asiat jääneet historiantunneilta hirveän hyvin päähän, mutta kiinnostuksella silti aiheesta luin. Ollikainen on kirjoittanut kirjassaan inhimillisesti ja ihmisläheisesti, kaunistelematta ja realistisesti, muttei kuitenkaan liian raaollisesti. Kirjailijan kielestä mainittakoon sen verran, että lumoonnuin siihen jo heti alussa. Eli plussaa siitäkin.
Hahmoista suosikikseni nousi pieni Mataleena, jonka kärsimyksen mukana yritin parhaani mukaan elää täysillä. Tämä oli hyvä lukukokemus, ehkei tämä jääkään viimeiseksi historialliseksi romaaniksi mitä tulen lukemaan?
Onnittelut satasesta :)
VastaaPoistaOnnea sadannesta postauksesta! Olet kyllä kirjoittanut postauksia ahkerasti, mikä on blogisi seuraajalle tietenkin mukava asia. :)
VastaaPoistaOho, jo 100. postaus! Sulla on hurja luku- ja postausvauhti, onnea :)
VastaaPoistaItse en saanut Nälkävuodesta ihan niin paljon irti kuin moni muu, mutta tärkeä kirja, ehdottomasti!
Onnea sadasta postauksesta! Odotan kuumeisesti pääseväni jossain vaiheessa vihdoin lukemaan Nälkävuoden.
VastaaPoistaOnnea sadannesta! Minäkin pidin kovasti Nälkävuodesta, jopa niin paljon, että uskalsin veikata sille Finlandiaa. No, olin väärässä, mutta se ei kirjan arvoa laske yhtään. :)
VastaaPoistaKiitos kaikille onnitteluista. Työttömänä ja perheettömänä on paljon aikaa lukea. :)
VastaaPoistaKuutar: Saihan Nälkävuosi onneki Blogistanian Finlandia palkinnon, ja sekin on kovin tärkeä. :)
Minulla on vielä Nälkävuosi lukematta, mutta olen hiljalleen alkanut lämmetä sille. Siitä voi kiittää kanssabloggaajia, jotka kirjan ovat tuoneet tietoisuuteeni. Tämä arviosi kasvatti taas kiinnostustani entisestään. Täytyy siirtää tämä pakko saada -listalle. :)
VastaaPoistaJa paljon onnea satasesta!
En tiedä olisinko minäkään Nälkävuotta ilman kanssabloggaajia ja Blogistanian Finlandia palkintoa lukenut, mutta täytyy sanoa että onneksi luin. Suosittelen kyllä lukemaan. :)
Poista