Juha Vuorinen
331 s.
2003
Halusin lukea jotain kevyempää Laura Saven raskaan kirjan jälkeen, joten tuntui enemmän kuin osuvalta ottaa käteen Juoppohullun päiväkirjan kolmas osa, Raskausarpia. Juha Vuorinen onnistui jälleen naurattamaan minua monta kertaa, vaikka olen tämän kirjan useammin kuin kerran ennemmin lukenutkin.
Tässä kolmannessa osassa Juha joutuu täysin uuden tilanteen eteen, kun hänen avovaimonsa Sirpa on ilmoittanut olevansa raskaana, ja isä on joko Juha tai pyhä henki. Juha jää pohtimaan tätä kysymystä... Kirjassa on riemukkaita kohtia jotka saavat nauramaan, nopeaa kerrontaa raskaana olevan naisen kanssa elämisestä, sekä tietenkin Juoppiksille tavanomaista komiikkaa kolmen kaveruksen, Juhan, Kristianin ja Mikaelin kesken.
Mä sain anopilta lähes koko vaatekerran. Alusvaatteita, paitoja, housuja, takin, pipon, kaulaliinan ja yksiosaisen yöpuvun. En ollut uskoa silmiäni. Se oli samanlainen kuin Superhessun taisteluasu. En tiedä mistä gayshopista se oli hahnkittu, sillä perseen kohdalla oli luukku. raija huomasi mun tutkivan kiinnostuneena yökkärin takaosaa.
-Ei tarvitse riisua koko yöpukua jos tulee kakkahätä, selitti Raija.
-Mä nukun öisin, en paskanna.
-Niin mutta jos tulee kiire.
-Raija, jos mulle tulee yöllä paskahätä, se tarkoittaa täydellistä hätätilaa ja silloin mä revin jo vessaan juostessa kaikki vaatteet perseen tieltä kappaleiksi.
Raija iski vastaiskun.
-Sitten sun kannattaa nukkua aina luukku auki. Annapas se yöpuku tänne niin äiti ottaa siitä ne napit kokonaan pois...
Mä tartuin yökkäriin kuin vauva peittoonsa.
-No et varmana ota!
Sirpa nauroi masu hytkyen.
Hienoinen taitekohta tulee Lanzaroten matkasta, jonne Juha matkustaa Kristianin kanssa kahdestaan. Siellä Juha tapaa Mervin, jossa on kummallisen tuttuja piirteitä, eikä pysty vastustamaan kiusausta vaan ajattelee mulkullaan. Miten käy Juhan ja Sirpan suhteen, pystyykö Juha elämään tiedon kanssa että on pettänyt Sirpaa?
Niin kuin jo kirjoitin, niin kirja sai nauramaan ties monennellako lukukerralla. Kuitenkin minua tässä osassa kiusaa jokin. Ehkä se on se, että en pidä Juhan hairahduksesta Merviin, ja se kiusaa joka kerralla lukiessa. Tässä osassa on tuon Lanzarote sekoilun takia tavanomaista enemmän ihan puhdasta pornoa, etten jotenkin syttynyt siitäkään. Kyllähän seksistä saa kirjoittaa, en vastusta, ja näissä niin sanotuissa mieskirjallisuuden kirjoissa sitä on paljonkin, mutta liika on liikaa.
Vaikka tämä hauska kirja onkin, ja Kristian on yksi hulvattomimmista fiktiivisistä hahmoista mitä tällä erää tiedän, niin on tämä kirja Juoppohullun päiväkirjojen ehdoton heikoin lenkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!