Rauha S. Virtanen: Tuntematon Selja

Tuntematon Selja
Rauha S. Virtanen 
234 s. 
1964













Toinen matkalukemiseni oli Rauha S. Virtasta. Taas kerran, miten ihanaa. Nyt onkin nämä vanhemmat Seljat luettu taas kerran, ja lisäksi olen lukenut ja blogannut Seljalta maailman ääreen kirjan. Joten jäljellä on ainoastaan sarjan viimeinen kirja, Seljan Tuli ja Lumi. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, täytyy vain sanoa.

Tässä neljännessä osassa pääosan saa Dodo. Juuri kun perhe on toipunut Margaritan tunteita herättävästä kihlauksesta ja sen purusta, nousee Dodo kapinaan. Hän ei halua olla enää pikkuinen! Dodo haluaa laihduttaa, ja pukeutua vain ja ainoastaan mustaan, ruskeaan ja tummanvihreään. Lisäksi Dodo keksii Selja Salamaan, Riku Seljan mystisen muusan, joka kirjoittelee Rikulle Helsingistä kirjasitaatteja viliseviä kirjeitä. Dodo onnistuu lähettämään kirjeet Helsinkiin muuttaneen Ulla ystävättärensä kautta. Mutta miten käy kun Riku haluaa kutsua Selja Salamaan vierailulle? Ja miten etenee Virvan ja Jussi Raunion romanssi?

Tätä Seljaa en ole lukenut niin moneen kertaan, enkä ole tainnut ikinä pienenä äänikirjana kuunnella, liekö edes olemassa tästä äänikirjaa. Joten niin tuttu ei tarina ole, vaikka toki muistinkin loppuratkaisun ja juonen kulunkin aika hyvin. Silti kirja oli mukavaa ja mukaansa tempaavaa lukemista matkalle, ja jälleen kerran pystyin kuvittelemaan Seljan tytöt silmieni eteen. Näin muuten reissussa ollessani pojan, joka toi heti mieleeni tämän Virvan ihastuksen kohteen, boheemin Jussi Raunion. Jännittävää miten fiktiivisistä hahmoista luo omat mielikuvat, ja sitten vastaan käveleekin ihminen joka vastaa täysin tätä mielikuvaa. Tapahtuuko teille koskaan tällaista, lukijani?

+++½