Charles Bukowski
Suomentanut Kristiina Rikman
218 s.
1971
Aamulla oli aamu ja olin edelleen hengissä. Taidampa kirjoittaa romaanin, ajattelin. Ja niin minä kirjoitin.
Tämä oli ensimmäinen Bukowskini ikinä, uskokaa tai älkää. Yleensäkin, kaikenlaiset klassikot ovat osaltani jääneet aika vähälle, mutta nyt, yleisestä suosituksesta johtuen päätin tarttua Bukowskiin ja lainasin niitä kirjastosta useammankin. Eli luettavaa tältäkin alueelta löytyy vähäksi aikaa.
Postitoimisto on Bukowskin esikoisromaani, siksi tästä olikin hyvä aloittaa. Se pohjautuu kirjailijan omiin kokemuksiin ajasta jolloin tämä itse on työskennellyt losangelelaisessa postissa. Postitoimiston päähenkilö on Henry Chinaski, Bukowskin alter ego. Chinaski on alkoholisoitunut, renttu, ja naisiin menevä. Joku kertoo Chinaskille kadulla että postitoimistossa työ olisi mukavaa, ja Chinaski ottaa siitä onkeensa ja päättää lähteä töihin postitoimistoon. Kattia kanssa, se ei ole mukavaa, mutta siellä Chinaski pysyy useista huomautuksista ja varoituksista huolimatta. Siinä sivussa naiset vaihtelevat, ja saa Chinaski lapsenkin, kauniin tyttären.
Ihmisten äänet kuulostivat samalta, missä hyvänsä postia kantoi niin aina jauhettiin yhtä ja samaa. "Te olette myöhässä, eikö vain?" "Missä vakituinen kantaja on?" "Terve Setä Samuli!" "Posteljooni! Posteljooni! Tämä ei kuulu tänne!" Kadut ovat tulvillaan hulluja ja tolloja. Useimmat asuivat mukavissa taloissa eivätkä näyttäneet käyvän töissä ja se pani miettimään miten ne rahansa hankki. Yksi jätkä ei antanut millään panna postia laatikkoonsa. Se seisoi ajotiellä ja vahti kun posti tuli parin kolmen korttelin päässä ja venttasi niin kauan että sai postin kouraansa.
Bukowski on kirjoittanut Juoppohullun päiväkirjan ennenkuin Juha Vuorisella oli kykyä edes ajatella tällaisia asioita. Sanotaanhan että Vuorinen tahtoisi olla Suomen Bukowski, mutta kyllä sanottakoon se että vaikka Vuorisesta niin paljon tykkäänkin, niin paljon on vielä Bukowskin satiiriin matkaa. Postitoimistossa on mukana niin teräviä huomioita arjesta, ja tuosta elämästä mitä juoksuttavat viina ja naiset. Jäin ehkä kaipaamaan tapahtumia. Vaikka niitä olikin, niin jotain mullistavaa olisi saanut tapahtua että kirjaan olisi saatu vähän enemmän juonta. Vai onko monimutkaisen juonen puuttuminen ihan tarkoituksellista? En tiedä.
Myös ihan liian pitkät valituskirjelmät mitä postitoimisto on Chinaskille lähettänyt, olivat mielestäni liikaa. Ne kävivät oikeasti tylsäksi luettavaksi, eivätkä olleet sisällöllisesti mitenkään tärkeitä kirjalle.
Tämä ei kuitenkaan ollut missään tapauksessa viimeinen lukemani Bukowski. Eikä ensimmäiseksikään lainkaan huono sellainen.
Oho, ja minä kun olen luullut olevani suunnilleen ainoa, joka ei ole Bukowskia lukenut. Noh, nyt taidan ollakin ;)
VastaaPoistaPitäisi kyllä ehdottomasti tarttua Bukowskin tuotantoon ja sellaisia aikeita minulla onkin ollut jo noin kymmenen vuotta. Ehkä onnistun seuraavan kymmenen vuoden sisään ;) Tämä ainakin vaikuttaa arviosi perusteella mielenkiintoiselta kirjalta!