perjantai 9. elokuuta 2013

Astrid Lindgren: Peppi pitkätossun tarina (sekä pieni haaste kaikille!)

Peppi pitkätossun tarina
Astrid Lindgren 
Suomentanut Laila Järvinen
Kuvittanut Ingrid Vang-Nyman
21. painos 
2007
WSOY





Luin pitkästä aikaa jotain muutakin satua kuin vain Muumeja! Ja se oli erittäin piristävää vaihtelua.

-Ei ihmistä palele, jos vain sydän on lämmin ja tykyttää niin kuin sen pitää. 

Peppi pitkätossun tarina on varmaasti lapsuudesta melkein kaikille tuttu. Mutta palautetaan vähän mieliin jos ette ole pitkään aikaan Peppiin tutustuneet. Peppi pitkätossu on maailman vahvin tyttö. Hän muuttaa asumaan Huvikumpuun, vanhaan ränsistyneeseen taloon, erän perheen naapuriin. Tuossa perheessä asuvat isä ja äiti, sekä lapset Tommi ja Annikka. Tommin ja Annikkan elämä muuttuu sillä hetkellä kun he huomaavat Pepin muuttaneen naapuriin. Ja niin muuttuu kaikkien kaupunkilaistenkin elämä merkittävästi...

Oli ihanaa palata Huvikumpuun tämän kirjan mukana. Peppi pitkätossun tarinaan kuuluu kolme kirjaa, Peppi pitkätossu, Peppi aikoo merille sekä Peppi pitkätossu Etelämerellä. Pidän noista kaikista, ja Lindgren muutenkin oli suosittu kirjailija meillä lapsuudessa. Täytyisi lukea enemmänkin hänen kirjojaan, muistan pitäneeni myös Katto Kassisesta.

Kuvitus Peppi pitkätossussa, niin kuin yleensäkin Lindgrenin kirjoissa, on ihastuttavaa. Kuvat ovat eläviä, ja juuri tarinaan sopivia. Tykkään, tykkään, tykkään! Näiden kuvien pohjalta on mielikuvani Pepistä syntynytkin.




Ei Peppi pitkätossu tietenkään tuntunut siltä miltä lapsena. Mutta se tuntui takaisin lapsuuteen palaamiselta, hyvältä sellaiselta. Se toi minulle suunnattoman määrän lämpöä. Peppi oli, ja on vieläkin, lempi satuhahmoni, muttei se silti saanut minua niin valtaansa kuin silloin ennen. Olin aistivinani itsessäni jopa pientä kyllästymistä.

+ + + 


Nyt. Isken teille kaikille lukijoilleni haasteen.

Tutustukaa johonkin lapsuutenne lempisaduista. Palatkaa takaisin muistoihin ja kaivelkaa sieltä esiin jokin ihana satu, josta piditte paljon. Lukekaa se uudelleen, ja kertokaa mitä olitte siitä mieltä. Mukava ajatus? Joo!










16 kommenttia:

  1. Kiwaa! Taidan osallistua Muumeilla. Luen niitä nykyään aivan liian vähän :)

    VastaaPoista
  2. Minen muista, että olisin lukenut Peppi-kirjoja, mutta muista katsoneeni niitä telkkarista. :)

    Itse osallistun jollain H.C. Andersenin sadulla: minulla on monta suosikkia niissä ja oikeastaan kiva lukea pitkästä aikaa satu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen varmaan katsonut Peppiä telkkaristakin, ja lyösimpä Youtubesta Peppi elokuvankin!

      H.C. Andersenit ovat ihania! Minä en ole pitkään aikaan lukenut mitään muita satuja kuin muumeja, mutta ehkä pitäisi enemmänkin palata lapsuusmuistoihin. :)

      Poista
  3. Meillä oli kirjastossa paksu Peppi-kirja (jossa oli ainakin samanlainen kansi, kuin sinun lukemassasi), jota kahlasin läpi moneen otteeseen. Todellisuudessa kirjassa oli vajaa 300 sivua, mutta niin ihanan muhkea ja suuri kirja se oli lapsena :) Olin jo lainaamassa sitä hiljattain kirjastosta, kunnes tajusin, että minulla on kotona tuon yhteisniteen kirjat erillisinä kirjoina. Hmm :D

    Ronja ryövärintytär ja muumit ovat aina olleet suosikkejani, ja niihin onkin pitänyt tarttua jo tovi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan myös sellaisen kirjan, joka oli niin paksun tuntuinen! Tämä on kai uudempi painos, koska "tuntui" erilaiselta. :)

      Voi, Ronja ryövärintytär on ihana. Se pitäisi joskus lukea, ja Veljeni leijonamieli myös. <3

      Poista
  4. Mä voisin lukea noita Anni Swanin satuja. Muistan kun ekaluokan ope istui mustalla pyöreällä pianojakkaralla luokan edessä ja luki vuorenpeikosta. Vaikka muuten opettajatar oli ns. vanhan kansan opettajia niin näistä lukuhetkistä jäi ihania muistoja ja varmasti osaksi sai pientä ekaluokkalaista tyttöä ihastumaan kirjamaailmaan. Esikoistyttäreni synnyttyä olen ostanu itselle tuon Anni Swanin sadut-kirjan mutta en enää muista mitä omat lapseni näistä saduista pitivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni Swanin satuja en muistakaan, vaikka varmaan niitäkin on minulle luettu aikoinaan. Olin jo pienenä kirjatoukka, minulle luettiin tosi paljon. Ja koulussa tykkäsin minäkin satuhetkistä. :)

      Poista
  5. Oi, haaste minun makuuni!

    Voisinpa osallistua vaikka tällä samalla kirjalla vielä, sillä luin Peppi Pitkätossun tarinan blogistanian lukumaratonin yhteydessä, mutta en vielä ehtinyt bloggaamaan. Tämä oli lapsena myös rakkaimpien kirjojen joukossa, mutta erityisesti Marjatta Kurenniemen Onneli- ja Anneli -kirjat, jotka ovat nyt olleet työn alla olivat aivan ehdottomia suosikkejani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, tiedätkö mitä? Juuri siitä sainkin ajatuksen lukea Peppiä, kun se oli sinun lukumaratonisi yhteydessä. :) Minäkin muistan Onneli- ja Anneli kirjat, tosin niihin en ole kyllä koskenut pitkään aikaan. :)

      Poista
    2. Heh, ai hauskaa, että innostutin sinut Pepin pariin! :)

      Poista
    3. Niinpä, blogeista löytää vaikka mitä. :)

      Poista
  6. Peppi on paras :)
    Luin viimeksi tänään muumeja plus kasan muitakin lastenkirjoja ääneen pikkukansalle.
    Oma suosikkini on Pikku Prinssi, joka löytyy tuolta hyllystä :)

    VastaaPoista
  7. Joo, osallistun! Ihana Peppi.. Voisin lukea taas Ronjan tai jonkun muun sadun. Pitää tutkia kirjahyllyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa että sinäkin osallistut, Linnea! :) Minulla ei satukirjoja ole omassa hyllyssä, mutta onneksi kirjasto palvelee..

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!