Eve Hietamies: Tarhapäivä

Tarhapäivä
Eve Hietamies 
447 s. 
2012
Otava










Olen puuhaillut tänään kaikkea muuta kuin lukenut, mutta viimein illemmalla pääsin rauhoittumaan sohvannurkkaan ja lukemaan Tarhapäivän loppuun. En väitä että kärsisin minkäänlaisesta lukujumista, mutta on näköjään ollut viikonloppuna ja tänään kaikenlaista muuta touhua etten ole ennättänyt kirjallisuudelle täysin omistautua. Joskus näinkin.

Tarhapäivä on jatko-osa mainiolle Yösyötölle, jonka luin juuri ennen lukumaratonia. Paavo on kasvanut Tarhapäivässä viisivuotiaaksi, ja vuosien sisään on mahtuntu kaikenlaista. Myös rutiinit ovat tulleet Antille ja Paavolle tutuiksi. On tarhapäiviä, nakkeja, kananugetteja ja makaronilaatikkoa. Krokotiilinmetsästystä ja Citymarket käyntejä unohtamatta.

Kaikki saa kuitenkin uuden käänteen kun Antille soitetaan tarhasta. Vieraasta tarhasta. Enni, joka on Antin hyvä ystävä, ei ole tullut hakemaan tytärtään Terttua tarhasta, ja Antti on varahakija listalla. Antille ei jää muuta mahdollisuutta kuin hakea Terttu luokseen. Mutta miten Antti selviää yhtäkkiä kahden lapsen kanssa, kun yhdessäkin oli tekemistä? Ja kun toinen on vielä tyttö?

Tarhapäivä tarjosi minulle naurua, ja Yösyötöstä tuttua lämmintä huumoria. Pidän Hietamiehen tavasta kirjoittaa, hän osaa sukeltaa isyyden maailmaan ihailtavan hyvin. Ja osaa muuten myös kuvailla taitavasti viisivuotiaan sutkautuksia!

Tarjoili Tarhapäivä vakavammankin puolen, nimittäin Paavon äidin ja Antin ex-vaimon, Pian. Pialla on mielenterveysongelmia ja kaikki asiat tahtovat jäädä hoitamatta kun ei joskus edes jaksa nousta käymään vessassa. Mielenterveysongelmat eivät ole helppoja - mutta silti ärsyynnyin suuressa määrin Pian hahmosta ja hahmon tavasta kohdella lastaan. Tuollaista ei saisi olla olemassa, ja kuitenkin sitä varmasti on.

Tarhapäivä on realistinen kertomus isyydestä. Suosittelen vanhemmille, ja suosittelen kaikille muillekin lämpimästä huumorista pitäville.

+ + + +