Hanna-Riikka Kuisma
264 s.
2013
Like
Arvostelukappale
Like lähetti minulle jokin aika sitten arvostelukappaleeksi pyynnöstäni Hanna-Riikka Kuisman romaanin Valkoinen valo, jota olen ajatellut tarinan mukaan valkoisena huoneena. Nyt kun kaipasin jotain vakavampaa luettavaa, tartuin tähän ihanaan kirjaan.
Maria elää sängyssä. Hänellä on ympärillään televisio, tietokoneet ja ennen kaikkea lääkkeet. Hänen elämässään vahvimpana läsnä on kipu, johon löytyy onneksi lääkkeitä, enemmän ja vähemmän laillisia. Maria nousee sängystä vain silloin kun Luukas tulee käymään, hän ottaa lääkkeitä ja meikkaa, on niin kuin ihan kuka tahansa muu. Ja lukitsee huoneensa.
Maria ei jaksa määritellä, ottaa selvää, käydä fysioterapiassa, vesijumpassa, röntgenissä, tähystyksissä, magneettikuvauksissa, lämpöhoidoissa, akupunktiossa, reikiparantajalla, leikkauksissa, kiropraktikolla, hypnoosissa, aivan sama. Mikään ei auta, kaksikymmentä eri diagnoosia viidessä vuodessa, kaksisataa epäilyä.
Kirjassa on muitakin henkilöhahmoja kuin Maria ja Luukas, ja ne ovat kaikki taidolla luotuja. Ihaillen seurasin kuinka Hanna-Riikka Kuisma solmii tarinan kuluessa hahmojen tarinoita kiinni toisiinsa, solmuilla jotka ovat kestävämpiä kuin elämä.
Samaistuin Lyydiaan, Luukaksen aviovaimoon. Tai en samaistunut täysin, hänessä on monta asiaa mitä minussa ei ole, mutta luulen että meissä on paljon samaa. Ja jos kaikki asiat eivät olisi menneet niin kuin ne ovat menneet, minusta olisi voinut tullakin Lyydian kaltainen. Onneksi ei, sanon, koska Lyydian elämä ei ole onnellista. Niin kuin ei kenenkään kirjan hahmon.
Olen kuullut vastikään termin misery lit. Tämä sijoittuu ehdottomasti siihen kategoriaan, sillä teos on rankka ja surullinen. Mutta en vaipunut murheen alhoon sitä lukiessani, vaikka eläydyinkin kirjaan ihan viimeistä piirtoa myöten.
(edit: siis tämähän ei ole misery litiä: kommenteista voikin lukea että se perustuu kirjoittajan henkilökohtaisiin kokemuksiin, ja tämä kirja on fiktiota. Eli ei kannata lähteä kokeilemaan uusia termejä ihan näin helpolla, hih.)
Kieli on kaunista, aavistuksen verran lyyristä, juuri sopivasti. Hanna-Riikka Kuisma ei kirjoita ollenkaan tavanomaista kieltä, ja se juuri tässä kirjassa kiehtoo.
Kriittisenä kommenttina sanoisin sanan persoonamuodon vaihtamisesta. Aluksi luulin sen vaihtuneen ainoastaan silloin kun Marian näkökulmasta tarinaa kerrotaan - mutta loppujen lopuksi kävi ilmi ettei se vaihtunut minä muotoon aina silloinkaan. Ehkä takana oli jokin tarkoitus tuolle, jota en tajunnut. Tämän lukeneet, kertokaa jos teillä on käsitys asiasta?
Oi, oi, laitanpa heti tämän varaukseen.
VastaaPoistaNimimerkillä maaninen lukija ;)
Laita ihmeessä, kannattaa lukea. :)
PoistaOlen käsittänyt, että misery lit -käsitteeseen sisältyisi teoksen elämäkerrallisuus, joten siksi en pitäisi Valkoista valoa varsinaisesti misery litinä. Mutta niin nuo genre-jaottelut on melko vaikeita tehdä ja olen välillä ihan pihalla siitä, mihin mikäkin teos kuuluu. :) Pitäisin Kuisman teoksia hieman jopa inhorealistisina, koska ne käsittelevät niin rankkoja aiheita.
VastaaPoistaTuosta persoonamuodon vaihtumisesta en osaa sanoa mitään, koska se ei ole ollenkaan edes jäänyt mieleeni. Kivaa, että pidit tästä. :) Toivottavasti luet muutakin Hanna-Riikka Kuismalta. Valkoinen valo on itse asiassa ainoa Kuisman teos, jota en omista. Sydänvarjoa en ole vielä lukenut, mutta sekin odottaa lukemista omassa hyllyssä. Elinkautista pidän yhtenä vaikuttavimmista lukemistani novellikokoelmista, vaikka en novelleja usein luekaan.
Kiitos korjauksesta, olin käsittänyt misery litin väärin. Genrejaottelu on tosiaan hankalaa, en tätä osannut oikein sijoittaa mihinkään joten päätin koittaa kepillä jäätä. Ja metsään meni. :D
PoistaTarkoitus on osana lukumaratonia lukea Kuisman eräs kirja, olikohan Käärmeenlumooja. Jotenkin vaikutti niin hyvältä että nappasin kirjastosta mukaani. :)
Mäkään en lue paljon novelleja, mutta jos se on hyvä niin ehkäpä itsekin uskaltaisin...
En ole kellekään muulle kirjailijalle suoraan kehunut heidän teoksiaan, mutta Elinkautisen lukemisen jälkeen laitoin Hanna-Riikalle viestin, että varsinkin eräs novelli (taisi olla nimeltään Love me true) sai minut melkein itkemään. Tällaisen palautteen antamista nyt tietysti helpotti se, että tiedän/tunnen Hanna-Riikan, mutta kertoo se silti jotakin siitä, miten paljon varsinkin osa niistä novelleista kosketti.
PoistaVaikuttaapa tosiaan kiehtovalta kirjalta, täytyy katsoa josko sen saisin käsiini jossain vaiheessa. :)
VastaaPoistaMisery litillä tarkoitetaan yleensä ns. tosipohjaista kirjallisuutta (yleensä kirjoittajan kovat kokemukset lapsuudessa tmv. joihin liittyy hyväksikäyttöä ym.), ei niinkään fiktiota. Tämä lienee fiktiota?
Kannattaa hankkia tämä kirja käsiin ehdottomasti. :)
PoistaJuu, tämä on fiktiota. Eli täytyy korjata ainakin tuolta tunnisteista tuo sana pois. :)
Hanna-Riikka Kuisman kirjoja on tullut vilkuiltua kirjastossa, mutta vielä en ole lukenut yhtäkään. Tämä vaikuttaa kyllä erittäin kiinnostavalta. Pitää metsästää tämä kirjastosta. :)
VastaaPoistaTätä kyllä suosittelen, varsinkin jos pitää surullisemmista tarinoista. Onneksi lainasin Kuisman toisenkin kirjan kirjasstosta, viehätyin hänen tapaansa kirjoittaa. :)
Poista