Jarmo Mällinen
230 s.
2011
Like
Aloitin eilen lukumaratonini Jarmo Mällisen Kieroonkasvukertomuksella. Se oli hyvä aloituskirja, sillä aihe oli raskas ja kirjan käsittelytapakin kohtalaisen raskas. Loppupuolella maratonia en olisi ehkä jaksanut kirjaa enää lukea.
Tommi on tehtaanjohtajan poika, joka selviytyy maailmasta yksin. Hän on yksin koulussa, ainoana ystävänään Jakke joka kiusaa häntä. Kotoakaan ei varsinaisesti tukea saa - vanhemmat toki ovat välillä liiankin kiinnostuneita Tommin elämästä, mutta eivät silti ymmärrä poikaa. Miten nuori poika selviää maailmasta yksin kaiken keskellä?
Olen lukenut Kieroonkasvukertomuksen ennenkin, ehkä joskus vajaa vuosi sitten. Ennen blogini olemassa oloa, siis. Tiesin siis pitäväni kirjasta, mutta valitettavana tosiasiana täytyy sanoa ettei tämä teos kovin hyvin toista lukemiskertaa kestänyt. Pieni juonettomuus haittasi, enkä päässyt kovin hyvin Tommin sielunelämään sisälle.
Kieroonkasvukertomus on rankka. Se kertoo maailmasta millainen maailma voi olla kun siellä on yksin, ja joutuu vielä kärsimään yksinäisyydestään ja kaikista vajavaisuuksistaan koulussa. Kun joutuu pelkäämään vessaan menoa, koska siellä voidaan huuhdella pää vessanpöntössä.
Vaikka tarina on rankka, pilkahtelee pinnan alta ironista, ja mustaakin mustempaa huumoria. Se piristi kirjaa monella asteella, ja sai minut pitämään tästä toisellakin lukukerralla asteen verran enemmän.
Kieroonkasvukertomus on Jarmo Mällisen esikoisteos. Mällinen on Radiopuhelimet yhtyeen basisti, joka osaa sukeltaa nuoren miehen tuskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!