Tove Jansson
Suomentanut Laila Järvinen
139 s.
1957
WSOY
Hurraa, lukujumini on taaksejäänyttä elämää! Vauhdilla meni Vaarallinen juhannus ja hyvin menikin aika sen parissa. Nyt toivottelen teille hyvät maanantai huomenet kahvikupin ääreltä.
Vaarallinen juhannus alkaa siitä, kun muumimamma veistää kaarnalaivaa ja miettii purkautuvaa tulivuorta, joka syöksee nokea. Myöhemmin tulivuori alkaa purkautua, joka aiheuttaa vedenpaisumuksen. Joka taas ottaa koko muumilaakson valtaansa. Muumit joutuvat pakenemaan hylättyyn teatteriin, ja mitä siitä seuraakaan? No, tämä tarina on varmasti monelle tuttu, mutta ei silti paljasteta juonesta liikaa.
-Onko tämä maailmanloppu? Kysyi pikku Myy uteliaana.
-Vähintään, sanoi Mymmelin tytär. Yritä tulla kiltiksi jos ehdit, sillä nyt me menemme pois taivaaseen.
-Taivaaseen? toisti pikku Myy. Täytyykö meidän mennä taivaaseen? Ja kuinka sieltä tullaan pois?
Olen kuunnellut Vaarallista juhannusta vähän aikaa sitten äänikirjana, ja tykkäsin siitä silloinkin. Tykkään tästä hieman vanhahtavasta tavasta kertoa tarinaa ja niin kuin aiemmistakin muumipostauksista on tullut ilmi niin tykkään hirveästi muumeista.
Vaarallinen juhannus poikkeaa aika paljon sarjasta silläkin tavalla, että Vaarallinen juhannus kirjassa on mukana Miska ja Homssu, jotka pakenevat muumiperheen mukana teatteriin. Näiden sijasta sarjassahan on mukana Nipsu. Mukana on myös Mymmelin tytär, joka käsitykseni mukaan on sarjassa vain Mymmeli. Vai mitä?
En osaa sanoa miten sijoittaisin Vaarallisen juhannuksen jo luettujen muumikirjojen taulukossa, mutta lystikäs kirja tämä oli. Pienet lukijat oppivat teatterirotta Emman mukana paljon teatteristakin, jos eivät siitä jo ole tienneet.
Muumit ovat ihana asia, ja olen täysin samaa mieltä Saran kanssa siitä, että muumien positiivisuudesta olisi kaikilla paljon opittavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!