perjantai 5. heinäkuuta 2013

Haruki Murakami: Kafka rannalla (kimppaluku)

Kafka rannalla
Haruki Murakami
Suomentanut Juhani Lindholm
639 s. 
2009 
Tammi









1Q84:n lukemisen seurauksena Annami ja Annika ottivat minut mukaansa kimppalukuun lukemaan Murakamin teosta Kafka rannalla. Nappasimme vielä mukaamme neljänneksi Piian, joten porukkamme oli valmis. Aloitimme maanantaina, ja tarkoitus oli yhteispostaus tehdä maanantaina - mutta kuikas kävi. Kafka vei mukanaan niin pitkälti että minä kirjoitan tätä keskiviikko iltana ajastaen tämän suunnilleen yhteiseen ajankohtaan perjantaille.

Kirjan toinen päähenkilö, Kafka Tamura, on 15-vuotias poika joka karkaa kotoaan rakkaudettoman ilmapiirin vuoksi. Hän lähtee matkalle jonka päämäärää hän ei itsekään tiedä - ja eksyy yksityiseen Komuran kirjastoon, jossa kohtaa kaksi mielenkiintoista henkilöä, persoonallisen Oshiman sekä neiti Saekin joista tulee oivat sivuhahmot Murakamin tarinaan.

Mielenkiintoisena sivuhahmona esiintyy poika nimeltä Varis, jonka olemuksen Murakami jättää lukijan pääteltäväksi, mikä Varis oikeastaan onkaan.

Mutta ei tuo tyyneys pitkään kestä. Pedot eivät koskaan väsy, ne vaanivat sinau kaikkialla, minne menet. Ne käyvät kimppuusi syvällä metsän uumenissa. Ne ovat kovia, hellittämättömiä, armottomia, uupumattomia, eivätkä ne koskaan luovuta. Voit ehkä hillitä itsesi ny ja olla masturboimatta, mutta lopulta ne kuitenkin käyvät kimppuusi märän unen muodossa. Saatat uneksia siitä että raiskaat siskosi tai äitisi. Sitä asiaa et enää kykenekään hallitsemaan. Se on voima, joka on sinusta riippumaton - etkä sinä voi kuin hyväksyä sen. 
Sinä pelkäät mielikuvitusta. Ja vielä enemmän pelkäät unia. Pelkäät vastuuta joka alkaa unista. Valveilla ollessasi voit tukahduttaa mielikuvituksen. Mutta unia et pysty tukahduttamaan.

Samaan aikaan Tokiosta lähtee kummien tapahtumien saattelemana kirjan toinen päähenkilö kuusikymmenvuotias Nakata. Nakata on maagisten tapahtumien seurauksena vaipunut viikoiksi koomaan hyvin nuorena ja hän on sen seurauksena ontto ja tyhjä - mutta osaa sentään puhua kissojen kanssa. Nakata siis pakenee Tokiosta ja lähtee seikkailulle rekkakuskin, Hoshiman kanssa.

Kirja seuraa näiden kahden henkilön tarinaa ja tietenkin sitä, miten tarinat lopulta risteytyvät.

Hahmot ovat kerrassaan ihania - varsinkin puolet varjostaan nuorena kadottanut Nakata on ihana, ja hänen dialoginsa Hoshiman kanssa ovat kerrassaan riemastuttavaa luettavaa. En ole ennen saanut nauraa kunnolla Murakamia lukiessani joten nyt sekin tuli eteen. Hörähtelin ääneen, nimittäin. 

Huumorin lisäksi kirjassa on seksiä, Murakamimaiseen tapaan. En ole tainnut lukea yhtäkään Murakamin kirjaa jossa ei olisi ollut seksi, tai oikeammin sanottuna erotiikka, kohtalaisen suuressa roolissa. Olen ollut siinä käsityksessä että japanilaiset ovat suhteellisen pidättyväistä kansaa - mutta kenties Murakami rikkoo rajoja, tai sitten mikään ei ole miltä näyttää.

Myytit ovat isona osana Kafka rannalla kirjaa. Keskeisimpänä myyttinä on Oidipus kompleksi, josta päähenkilö Kafka ilmiselvästi kärsii. Häneen on nimittäin langetettu kirous asian tiimoilta...

Löysin kirjasta yhden ison miinuksen - siinä oli kohtaus joka sai minut yökkimään. En kerro siitä tarkemmin etten paljastaisi juonesta liikaa, mutta sanonpahan vain että vaikken lukiessa olekaan kovin herkkänahkainen niin tässä oli tulla rajat vastaan. Järkytyin ihan todella! Tämän kirjan lukeneet tietävät kenties mitä tarkoitan... Elokuvia katsoessani olen aika herkkä, mutta kirjoissa kestän kyllä aika paljon pahojakin kohtauksia.

Kafka rannalla kiilasi Murakamin tuotannossa kärkisijalle minun listallani. 1Q84 tulee hyvänä kakkosena (tai ne kaksi osaa mitä olen siitä lukenut), mutta Kafka rannalla sieppasi minut omakseen. Olen kuullut tästä paljon hyvää, mutta en silti osannut odottaa mitään näin hyvää. Murakami osoitti minulle jälleen miten hän on mestari maagisessa realismissa, miten hän osaa kirjoittaa asioista jotka häilyvät todellisuuden ja fantasian rajoilla.

Tämä kirja oli kaunis, todella, todella kaunis. Ja sen henkilöt olivat kauniita.

+ + + + +

Kimppaluku oli muuten todella mukavaa, itse en ole tällä hetkellä missään lukupiirissä, joten en pääse jakamaan muuten kun näin blogin välityksellä tuntojani mistään lukemastani. Mutta tuo kimppalukeminen on hyvä ajatus, ja meinaamme jatkaa kyllä tätä keksimäämme tapaa.

9 kommenttia:

  1. Se kohtaus oli ihan hirveä. Minun täytyi pakottaa itseni lukemaan eteenpäin ja olisin halunnut vain hypätä kokonaan sen yli.

    Kimppalukeminen oli todellakin mukavaa, ja Kafka rannalla oli todella hyvä kirja yhdessä luettavaksi ja keskusteltavaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kohtaus oli kyllä ihan hirveä - kammottavan hyvin kirjoitettu vielä! Karmii.

      Kafka rannalla oli todellakin hyvä kimppaluku kirja, hyvää keskustelua synnytti. :)

      Poista
  2. Kimppalukien jatkamme, tulevaisuudessakin :)

    Ihana postaus ja niin ihana kirja!

    VastaaPoista
  3. Raapustelen tässä juuri kasaan omaa postausta.
    Tuo kohtaus oli kieltämättä vähän puistattava, joskin pahan saama raaka palkka tyydytti kostonhimon tuntemuksen, näin lukijan näkökulmasta :D

    VastaaPoista
  4. Minuu alkoi nyt se yökkäyskohtaus kiinnostaa. :D Pakko varmaan lukea tämä kirja ihan vain sen takia ;)

    VastaaPoista
  5. Kirjassa on tosiaan yksi todella inhottava kohta, mutta myös paljon kauneutta. Jotenkin ilmava ja juureva, omituinen ja silti niin - omissa puiteissaan! - realistinen romaani. Yksi koko blogiaikani suurimmista suosikeista. Mahtavaa, että teillä oli tästä kimppaluku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liian paljon tosiaan puhetta siitä yökkäyskohtauksesta verrattuna siihen kuinka kaunis tämä kirja oli kokonaisuudessaan! Kertakaikkiaan ihana, ja omissa puitteissa tosiaan realistinen. Nousi minullakin yhdeksi suurimmaksi suosikiksi... sen tähden tästä seurasikin lukujumi, koska ei löytynyt mitään yhtä hyvää. :)

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!