Salla Simukka: Kun enkelit katsovat muualle

Kun enkelit katsovat muualle
Salla Simukka
154 s. 2002
WSOY










Halusin alotitaa maratonini niin sanotusti puhtaalta pöydältä, eli uudesta kirjasta. Eilen saatuani Yösyötön luettua, halusin kuitenkin lukea jotain (enhän osaa olla lukematta!) joten nappasin maraton pinostani Salla Simukan ohuen Kun enkelit katsovat muualle kirjan.

Kirsikka on ihastunut Susannaan. Susanna ei tietenkään tiedä sitä, eikä Kirsikan seksuaalisesta suuntautumisestakaan tiedä kuin muutama ihminen. Kirsikka kuitenkin saa tilaisuuden tutustua Susannaan paremmin - ja kas vain, heistä tuleekin ystävät. Mutta Kirsikka katsoo Susannaa aina pitkään, ja tuntee paljon muutakin kuin vain ystävyyttä. Miten heidän käy?

-Hei, keksitään toisillemme lempinimet. Sellaiset, joita kukaan muu ei saa käyttää paitsi me. Vähän niinku joskus pienenä. 
-Joo, Kirsikkakin ilahtui. Tämä toisi heitä kahta vielä lähemmäs toisiaan. Tämän jälkeen he olisivat erottamattomat. 
Susanna pohti pitkään ja ilmoitti sitten juhlallisesti:
-Tästä lähtien sinä olet minulle Kissa. 
Kirsikka hymyili ja vastasi hiljaa: 
- Ja tästä lähtien sinä olet minulle Susi. 

Olen tainnut blogissani aiemminkin kertoa sen, että kuulun Salla Simukan vannoutuneisiin faneihin. Kun enkelit katsovat muualle on Simukan esikoisteos, jota en ole aiemmin lukenut, ja on ilo huomata miten Simukka on jo reilut kymmenen vuotta sitten osannut kirjoittaa. Paljon on muuttunut toki jos vertaa tätä kirjaa esimerkiksi suosikkeihini, Jäljellä ja Toisaalla kirjoihin, mutta taito on ollut kirjailija uran alussa tuolla sangen sympaattisella naisella hyppysissään.

Niin kuin afrikkalainen sananlasku sanoo: "Rakkautta ja merilevää on turha työntää pois, ne tulevat aina takaisin."

Simukka kirjoittaa rohkeasti aiheesta, jota ei käsitellä nuortenkirjoissa liikaa. Mieleeni nousee äkkiseltään kyllä Terhi Rannelan Mirasta ja Kertusta kertova matkakirjasarja, mutta siihen se taitaa jäädäkin. Homoista kertovia kirjoja taitaa olla vielä vähemmän, mieleeni  ei tule ainuttakaan?

Kirsikka tuntui mukavalta ihmiseltä, Simukka on taitava ihmiskuvaaja kirjoissaan. Pystyin maalaamaan mielikuvitukseeni kuvan Kirsikasta ja Susannasta, eikä se ollut edes vaikeaa.

Oli piristävää lukea vaihteeksi nuortenkirja, ne tuovat eteeni aivan erilaisen maailman.

+ + + +