Hanna-Riikka Kuisma
166 s.
2007
WSOY
Maratonillani luin myös Hanna-Riikka Kuisman Käärmeenpesän. Tämäkin sijoittui alkupään maratoniin, koska ihanainen Annami oli minulle niin suositellut, kirjan raskauden vuoksi. Enpä tätäkään olisi varmaankaan jaksanut loppumaratonin aikana, illalla silmät vähän väsyksissä, kahlata läpi.
Julius rakastaa Veeraa mutta helppoa se ei ole. Veera käyttää huumeita ja muita päihteitä, eikä se tee elämästä hänen kanssaan mitenkään helppoa. Suhdetta varjostavat myös Veeran vainoharhaisuus ja mielenterveysongelmat. Samassa rapussa pariskunnan kanssa asuu Vanhus poikansa Tapanin kanssa, joista jälkimmäinen ei kohtele vanhusta mitenkään hyvin. Tapani myös kuvaa salaa Veeraa - ja on varma että heidät on luotu toisilleen ja että Tapani voisi pelastaa vielä Veeran. Tarinasta osansa saa myös Juliuksen lapsuudenystävä Miro joka ilmestyy kuvioihin.
Olen lukenut Hanna-Riikka Kuismalta Valkoinen valo kirjan, ja sen perusteella odotin myös Käärmeenpesältä aika paljon. No miten kävi? Käärmeenpesä on Kuisman esikoisteos, ja ikävä sanoa, mutta sen tässä huomasi. Valkoinen valo oli paljon parempi. Asiaa Käärmeenpesään oli mahdutettu paljon, ehkä asteen verran liikaakin, ja se on yksi syy miksi se jäi maratonini yhdeksi heikoimmaksi kirjaksi, näin jälkikäteen ajateltuna.
Henkilöt kietoutuivat taidolla Kuisman kerronnassa toisiinsa, heidän tarinansa nivottiin yhteen niin ettei hengitysrakoja paljon jäänyt. Mutta se on vain hyvä - olisin pettynyt jos hahmot olisivat jääneet irrallisina lentelemään.
Kielellisesti Kuisma osaa esikoisromaanissaankin ottaa lukijan haltuunsa, kieli on kaunista ja lumoavaa. Lukeminen tosin oli hitaampaa tämän kanssa, kuin muutaman muun kirjan, mutta se johtui pelkästään siitä että aihe oli sen verran raskas. Löytyi itsetuhoisutta, päihdeongelmaa, mielenterveysongelmia, väkivaltaa... kaikki oli mahdutettu samaan kirjaan. Se jää lukijan päätäntävaltaan, onko se hyvä vai huono.
Lempihahmokseni mudostui Julius, puhuttiinhan hänen yhteydessään monta kertaa Joy Divisioinin edesmenneestä Ian Curtisista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!