Eve Hietamies
383 s.
2010
Otava
Yösyöttö on odottanut omassa kirjahyllyssäni jo aivan liian kauan. Olen meinannut sen monta kertaa käsiini napata, mutta jotenkin jäänyt vaan hyllyyn. Nyt kuitenkin siihen tartuin, ja se sopi hieman alakuloisiin tunnelmiin enemmän kuin hyvin.
Antti on suomalainen äijä. Toimittaja, joka juo kaljaa ja viskiä ja istuu mielellään kaverinsa Peipon kanssa baarissa. Yhtäkkiä elämä heittää kuperkeikkaa kun Antin elämän täyttää pieni mies, Paavo, jonka yksinhuoltajaksi Antti on jäänyt. Miten pitäisi vauvan kanssa käyttäytyä, mitä sille oikein pitää tehdä? Kenen kanssa pitäisi verkostoutua ja saako puistoon mennä kuka vain? Kysymyksiä on kymmeniä, ja jotenkin ne täytyisi selvittää. Kuka auttaisi?
Kävin työpaikalla ja naiset piirittivät Paavon. Kannoin ja esittelin sitä ympäri taloa. Vaihdoin kuulumisia vaikkei mitään kuulunutkaan. Paavon tukka oli alkanut kasvaa ja se piti päärynästä.
Yösyöttö rikkoo omalla tavallaan rajoja asetelmallaan, jossa mies onkin se joka jää vauvan kanssa yksin. Se onkin tämän kirjan idea - ja Hietamies herkkuttelee idealla oikein olan takaa. Monta kertaa kirjassa esitetty kysymys siitä, voiko miehellä olla äidinvaistoa, saattaa ärsyttää monia, kuten myös koko kirjan perus ajatus. Mutta itse uskon että Eve Hietamies jollain tavalla pyrkiikin ärsyttämään lukijaansa asetelmalla, jossa mies on "äidin roolissa".
Hietamiehen huumori toimii ainakin minuun aivan loistavasti. Se on lämmintä, ja tuo muuten hieman alakuloiseen tunnelmaan toivottua iloa. Kieli toimii hienosti, ja huumori nauratti moneen kertaan.
Suosikkihahmokseni muodostui Antin ja Paavon mahtavasta yhteistyöstä huolimatta Janne, Antin kehitysvammainen veli. Hän tuntui aidolta ihmiseltä, jolla oli persoonaa ja tyyliä ja Ville Valon (!) ulkonäkö.
Onneksi hyllyssäni odottaa vielä jatko-osat, Tarhapäivä ja Puolinainen. Tulen lukemaan ne, innolla.
+ + + + +
P.S. Huomenna se alkaa! Lukumaraton. Starttaan maratoniin varmaankin kymmenen aikoihin aamulla, ja siitä eteenpäin lukutoukka vain lukee, lukee, lukee.Olen varustautunut jäätelöllä, vichypulloilla, tänään tekemilläni lihapullilla ja aimo annoksella urheilumieltä.
Päivitän maratonin kuluessa blogia, ja etenemistä voi myös seurata Lukutoukan kirjablogin facebook sivulla.
Kaikille osallistujille tsemppiä maratoniin, kyllä me jaksetaan!
Olen ihan samoilla linjoilla. Hietamiehen sukupuolistereotypiat ja äidinvaistojutut ärsyttivät ainakin minua, mutta toisaalta kirjan huumori puri ja sitä oli mukava lukea. Pitäisi varmaan tutustua noihin jatko-osiin; varsinkin kun Tarhapäivä alkaa kohta olla ajankohtainen tässä perheessä. :)
VastaaPoistaTsemppiä lukumaratoniin!
Voin kuvitella että ne voivat helposti ärsyttää, mutta onkohan se ollut tarkoituskin? :) Varmaan tulen aika pian lukemaan itse noita jatko-osia, niin paljon nautin tästä kirjasta. Parasta lukemista hetkeen. :)
PoistaKiitos, muutaman tunnin kuluttua aloitan. :)
Muakin hymyilytti Janne joka näyttää Villeltä :) Ihana tyyppi ja mukava kirja ylipäätään.
VastaaPoistaJoo, jotenkin osasin kuvitella eteeni Jannen. Mahtava. :) Ja tosi hyvä kirja, olen samaa mieltä. :)
PoistaItse asiassa Puolinainen ei liity mitenkään Yösyöttöön tai Tarhapäivään, paitsi että on saman kirjailijan teos. :) Puolinainen ilmestyikin jo vuonna 2002 ja se liittyy Hietamiehen omiin kokemuksiin lapsettomuudesta. Toivottavasti Tarhapäivä saa vielä jatkoa, ovat loistavia kirjoja kumpikin!
VastaaPoistaKiitoksia informaatiosta. :) Jotenkin meni sekaisin, en ole tainnut pahemmin tutustua edes takakanteen kun kerran sekoitin sen jatko-osaksi. Mutta Hietamies on loistava kirjailija joten senkin luen kyllä mielelläni. :)
Poista