Karin Slaughter
Suomentanut Annukka Kolehmainen
419 s.
2013
Tammi
Arvostelukappale
Murakamin jälkeen on aina vaikea aloittaa mitään uutta. Kun on muutaman päivän eläytynyt mahtavan kirjailijan maailmaan, niin on vaikea aloittaa jotain muuta kirjaa ja mahdollisesti matkustaa eri sfääreihin. Niinpä kärsinkin aikamoisesta lukujumista ja aloitin ainakin kolmea kirjaa ennen kuin valitsin tämän torstaina arvostelukappaleena saadun Slaughterin.
Yli rajan kuuluu Will Trent dekkarisarjaan, ja se alkaa siitä kun Faith Mitchell, Willin työpari on matkalla äitinsä luokse noutamaan lastaan Emmaa hoidosta. Vastassa onkin melkoinen yllätys kun stereoista soi AC/DC, Emman itku kuuluu kauas ja verisiä jälkiä on kaikkialla. Taistelun jälkiä ja ruumis. Ja Evelyn - kadoksissa. Mitä tästä voi seurata? Kunnon dekkari.
Mielestäni joistakin asioista kerrotaan takakannessa liikaakin, joten en kerro kaikkea mitä siinä sanotaan. Ei se minun lukuelämystäni pilannut, mutta ehkä olisin itse jättänyt yhden asian kertomatta. Se selvinnee lukijalle kirjan kuluessa.
Olen vähän jäävi arvostelemaan tätä tällä hetkellä, lukeminen tökki aika pahasti koska ei vain yksinkertaisesti maistunut. Mutta tällä hetkellä on sellainen olo että melkein mikä tahansa kirja tuottaisi tälläisen olon! Siispä ensimmäinen Slaughterini olisi pitänyt lukea jollain muulla hetkellä, kuin tälläisella.
Raakuutta kirjassa kyllä piisasi. Vauhtia tuli vasta kirjan loppupuolella, mutta raakoja tilanteita joissa silmäni pyöristyivät järkytysestä oli jo ennen loppua. Mutta kyllä minä kirjassa siedän raa'atkin tilanteet, toisin kuin elokuvissa. Elokuvateatterista saatan lähteä kesken pois jos kyseessä on esimerkiksi raiskaus tai raaka väkivalta, koska en yksinkertaisesti kestä katsoa ja vartaloani alkaa tärisyttää itku. Kirjassa sen sijaan kestän paljon - paitsi dekkaria Nimimerkki prinsessa, joka paneutui hyvin pitkälti raiskauksiin pelkästään. Ainakin aluksi.
Onneksi Yli rajan tarjosi pientä romantiikkaakin kaiken raakuuden sivussa, se oli ihan piristävää vaihtelua. Lisäksi se tarjoili hienoja henkilöitä, joihin siis ensimmäistä kertaa nyt tutustuin. Will Trent olisi taas yksi fiktiivinen henkilö johon tahtoisin tutustua ja jonka tahtoisin tavata.
Tämä ei jäänyt viimeiseksi Slaughterikseni, ei missään tapauksessa. Aion lukea paremmalla hetkellä lisää, kun lukeminen maistuukin joltain.
Niin, ja käännös tarjoaa partakoneenterän teräviä kuvauksia. Hienoa työtä, Annukka Kolehmainen.
Lukutoukka, minulle tämä taisi nyt olla kaikkien aikojen paras Slaughterini. Hämmästyn itseäni, sillä en useinkaan ihan näin kovista dekkareista näin paljon pidä, mutta kyllä tämä oli minulle yhtä napakymppi kuin jokunen vuosi sitten lukemani Gerritsenin Jääkylmä.
VastaaPoistaElokuvana tosin en tätä kestäisi katsoa...Aavistan, että lisää romantiikkaa on luvassa, mutta sen esteenä tulee olemaan takuulla hurjin kaikista eli Angie;)
Tämä oli kyllä karmiva, mutta voisin sanoa että karmivalla tavalla hyvä. :) Siis onko tuo Tess Gerritsen? Olen kuullut hänestä hyvää, ja ajattelin kokeilla. Siispä aloitan tuolla mainitsemallasi. :)
PoistaElokuvana ei tätä tosiaan kestäisi katsoa, niin rankkaa vääntöä oli.
Angie voi olla lisäromantiikan esteenä tosiaan, hän vaikutti aika hurjalta tyypiltä. ;)
Voi meitä Krista, kumpikin taitaa potea pientä lukujumia...
VastaaPoistaSuosittelen kyllä Tess Gerritseniä. Itse olen lukenut häneltä kaikki paitsi aivan varhaisinta tuotantoa. Jos et koko sarjaa jaksa koluta, tuo Jääkylmä kannattaa ainakin muistaa. Sarjan ehdoton helmi, vaikka hyviä teoksia kaikki muutkin.
Niin ja Will Trent... <3
PoistaMinun lukujumini ohittui lukiessa muumeja, nyt luen täydellä innolla Pientä potenssipuotia, joka on ihana ja hauska! Mutta muistan Tess Gerritsenin kun käyn seuraavalla kerralla kirjastossa tai suoritan varauksia. :) Niinpä, Will Trent! <3
Poista