Juuli Niemi
362 s.
2016
WSOY
Arvostelukappale kustantajalta
Kirjoittaessani bloggausta tästä Juuli Niemen nuortenkirjasta kuuntelen Joensuun paikallisen radiokanavan, Iskelmä Rexin, kirjallisuusohjelmaa Jokisappea. Mikä sopisikaan paremmin taustaääneksi kirjabloggauksen tekemiseen? Välillä tosin unohdun kuuntelemaan ohjelmaa, mutta eihän tässä ole kiire mihinkään.
Kun Et kävele yksin tipahti yllätyksenä postiluukusta olin iloisesti yllättynyt. Jotenkin kirja oli mennyt katalogeista ohi, vaikka luulisi että olisin voinut kiinnostua kirjasta esittelyn perusteella. Yllätys oli siis iloinen ja Niemen nuortenkirja onkin aiheuttanut erittäin myönteistä pöhinää kirjablogeissa.
Et kävele yksin ei ole pelkkä rakkaustarina, vaikka kirja kertookin todella kauniisti ja herkästi kahden nuoren rakastumisesta, heidän kohtaamisestaan ja tunteistaan. Adaan iskee rakkaus kuin salama kirkkaalta taivaalta vaikka Egzon tuleekin aivan erilaisesta perheestä ja erilaisesta kulttuurista. He rakastuvat, he ottavat riskin. Et kävele yksin on myös kirja kahdesta nuoresta etsimässä itseään, tekemässä elämänsä ratkaisevia päätöksiä, kokemassa suuria tunteita. Niemi kuvaa kirjassaan myös vanhempien ja lasten välisiä suhteita kahdessa erilaisessa perheessä.
Hyvä nuortenkirja sytyttää minut aina. Ehkä minussa asuu vieläkin se teini-ikäinen Krista joka luki ahmien nuortenkirjoja, ehkä se Krista hamuaa vieläkin käsiinsä uudet kiinnostavat nuortenkirjat. En osaa nähdä että kolmekymppinen olisi "liian vanha" nuortenkirjalle, enkä osaa ajatella että olisin väärää kohderyhmää. Väitänpä, ettei ihminen koskaan ole liian vanha hyvälle nuortenkirjalle, jos vaan osaa katsella elämää ja hyvää kirjallisuutta laajasti. Otan esimerkkinä sen että ihastuin kovasti Kaisa Haatasen Meikkipussin pohjalta -kirjaan, jossa kuvataan viisikymppisen naisen elämää chick litmäisesti. Minulle on sanottu että olen liian nuori kirjaan mutta... Minä pidin kirjasta.
Juuli Niemi on kirjailija ja käsikirjoittaja mutta Et kävele yksin on käsittääkseni hänen ensimmäinen romaaninsa. Hän on julkaissut proosarunoteoksia sekä novellikokoelmia ja käsikirjoittanut kaksi hienoa elokuvaa (Roskisprinssi sekä Kesäkaverit) ja Et kävele yksin jatkaa hänen hienoa matkaansa kirjallisella uralla. Novellit eivät ole ehkä minua varten mutta Niemen proosarunot alkoivat kutkuttaa mieltäni kovasti. Hänen herkkä tyylinsä vakuutti, runot voisivat toimia tällä tyylillä hienosti. Täytyypä tutustua!
Useampi bloggari on kiinnittänyt huomiota kirjan kanteen. Olen samaa mieltä esimerkiksi Luetaanko tämä? -blogin Kian kanssa siitä, että kirja olisi ansainnut hieman erilaisen kannen. Hempeät kannet saattavat karkottaa niin pojat kuin monet muutkin lukijat, vaikkakin kansi ehkä vetää puoleensa etenkin nuoria tyttöjä. Toivon kuitenkin että mahdollisimman moni uskaltaisi antaa Niemen kirjalle mahdollisuuden - tämä on hieno teos.
Minulla on selkeästi aukko kotimaisissa tämän hetken nuorten kirjoissa; amerikkalaisia olen lukenut vinon pinon (juuri sen sisäisen teinin innoittamana!). Täytyykin tähän kirjaan tutustua, pidin Kesäkaverit-elokuvasta! :)
VastaaPoistaIkinä ihminen ei ole liian vanha lukemaan nuorten- ja lastenkirjoja. Olisi ahdistavaa ajatella jostain kirjasta, että en voi tätä lukea. koska en ole kohderyhmää.
VastaaPoistaEt kävele yksin oli järisyttävän hieno lukukokemus. Upea kieli ja hyvä tarina. Olen lukenut myös Juuli Niemen runoja ja ne ovat ihania.
Terv. Unna