Mina Iranta: Iran, isoäidin maa

Iran, isoäidin maa
Mina Iranta
302 s. 
2016
Reuna









Arvostelukappale kustantajalta


Syksy on todella tullut, monessakin mielessä. Turun kirjamessuja vietettiin viime viikonloppuna ja minä seurasin kirjaihmisten päivityksiä somesta hieman kateellisena. Onneksi Helsingin messut ovat onnellisesti edessä eikä niihin ole enää kovin pitkää aikaa! Viikonloppu täynnä ystäviä, kirjailijoita, kirjalöytöjä ja kaikkea ihanaa. Messukeskus pakkautunut täyteen ihmisiä jotka rakastavat kirjallisuutta, voisiko parempaa olla!


Syksy on tullut muussakin mielessä. Paitsi viilenevien ilmojen ja kauniiden värien muodossa, myös mahtavien uutuuskirjojen puolesta. Jokaiseen helmeen ei millään ehdi tutustua, mutta onneksi löytyy tällaisia yllättäviä helmiä. Iran, isoäidin maa meinasi lipua ohitseni mutta onneksi kiinnostuin siitä kustantamon somepäivitysten vuoksi. Olen muutenkin kiinnostunut vieraista kulttuureista mutta ennen kaikkea Naisten Pankin toiminnan ja Lukevien leidien -lukupiirin kautta olen kiinnostunut eri kulttuureista aivan toisella tavalla. Iran, isoäidin maa oli kirja jota minun ei sopinut jättää lukematta.

Iran, isoäidin maa ei ole fiktiivinen romaani vaan eräänlainen matkakertomus. Hän kertoo kirjassa matkastaan Iraniin, isänsä kotimaahan, jonne hän pääsee matkustamaan ensimmäisen kerran vasta aikuisena. Mikään tavanomainen matkakertomus Irannan kirja ei silti ole, vaan se on kertomus siitä kuinka kirjailija sukeltaa tavallaan vieraaseen mutta omalla tavallaan niin tuttuun kulttuuriin. Hän kokee maan, sen tavat ja kulttuurin uudeksi ja oudoksi mutta silti Iranta tuntee kuuluvansa maahan ja olevansa yksi paikallisista.

Mielestäni Iran, isoäidin maa on todella tärkeä kirja. Kuten kirjan takakannessakin sanotaan, Iranista kertovat uutiset ovat usein negatiivissävytteisiä eikä maan kauniimpi puoli pääse esiin. Jokaisessa maassa on kauniimpi puoli, jokaisessa maassa on hienoja ihmisiä ja kulttuureissa hienoja puolia. Mina Iranta tuo kirjassaan ne kauniimmat ja paremmat puolet esiin, hän maalaa Iranista lukijan eteen sen toisen puolen, sen jota mediassa ei näytetä.

Vaikka Iran, isoäidin maa ei olekaan varsinainen romaani, se on kuitenkin kirjoitettu tavalla josta nauttii kuin hyvän romaanin lukemisesta. Iranta kirjoittaa kauniisti ja osaa todella kuvailla hienosti Iranin maisemia, kulttuuria ja ihmisiä. Nautin tästä kovasti, aivan samalla tavalla kuin romaania lukiessa nautin päästessäni kurkistamaan maailmaan joka ei minulle omassa elämässäni avautuisi. En varmaankaan tule koskaan matkustamaan Iraniin mutta Mina Iranta avasi minulle kirjan avulla oven sinne. Ja aivan erilaisen näkymän kuin olen median avulla saanut.

Voin suositella Mina Irannan teosta meille kaikille jotka olemme kiinnostuneita uusista näkymistä vieraisiin maihin, vieraisiin kulttuureihin. Sen lisäksi kehotan lukemaan kirjan heitä jotka seuraavat median välityksellä Iranin ja muiden Lähi-idän maiden tilaa ja muodostavat uutisten avulla omat näkökulmansa näistä maista. Se ei ole niin mustavalkoinen, sen todistaa Mina Iranta kirjallaan.