Pirkko Saisio: Mies, ja hänen asiansa

Mies, ja hänen asiansa
Pirkko Saisio
280 s. 
2016
Siltala









Arvostelukappale kustantajalta


Ensimmäinen Pirkko Saisioni. Jännitti, houkutti ja jännitti vielä vähän. Saisio on Nimi kirjallisuusmaailmassa ja olen kuullut hänestä paljon, paljon hyvää. Pidänkö, enkö, rakastunko? Mies, ja hänen asiansa oli jokatapauksessa jo etukäteen yksi kirjasyksyn houkuttelevimmista teoksista. Eikä turhaan.

On tosiaan mies. Asianajaja, arvostettu työssään ja työnsä ulkopuolella. Kuusikymppinen mies, vaimo on kaunis ja nuori ja avioliitto vaatii paljon. Sitten mies lukee lehdestä Pablon kuolinilmoituksen, Pablon joka oli... no jolla oli joka tapauksessa paikka hänen elämässään, nuoruusaikoina. Niin suuri paikka että tieto Pablon kuolemasta suistaa miehen raiteilta varsinkin sitten kun toimistoon astuu nuori mies, Pablon poika, perunkirjoitusta varten.

Turhaan minä jännitin Saision romaanin aloittamisesta. Sillä tässä on jälleen kerran sellainen kirja joka otti mukaansa ensimmäiseltä sivulta asti, tempaisi kyytiinsä ja piti otteessaan aina viimeiseen sivuun saakka. Vaikka Saision tyyli sinällään on nopealukuinen eikä kirjan parissa käytännössä mene kauaa (jos vain on aikaa lukea ja nauttia) palasin kuitenkin useamman kerran kirjassa taaksepäin nauttiakseni jostain harvinaisen hienosti kirjoitetusta kohdasta. Lisäksi Saision mieltä ravisutteleva tyyli sekä kirjan aihe on sellainen joka jäi mieleeni kirjan kansien sulkemisenkin jälkeen.

Saision kirja on nautinnollista luettavaa vaikka kirjan päähenkilö ei ole nautinnollinen tuttavuus. Kirjan mies on narsistinen ja muutenkin aika epämiellyttävä tuttavuus enkä juttelisi hänen kanssaan kovin mielelläni tosielämässä. Totta, mies on arvostettu työssään ja muutenkin elämässä on kaikki kunnossa mutta se ei kerro sitä että hän olisi kovin mukava ihminen. Saisio ei ainakaan minun eteeni maalannut myönteistä kuvaa - mutta siitä huolimatta hän on kirjoittanut kertakaikkiaan hienon romaanin.

Koska Mies, ja hänen asiansa oli ensimmäinen lukemani Saision romaani, en osaa verrata kirjaa muuhun kirjailijan tuotantoon. Osaan vain sanoa sen että Pirkko Saision kerrontatyyli ja kirjallinen anti teki minuun hirvittävän suuren vaikutuksen. Saisio on sanoin kuvaamattoman vahva kertoja ja samalla jotenkin mysteerisellä tavalla androgyyni kirjailija - Mies, ja hänen asiansa voisi olla aivan yhtä lailla miehen kuin naisenkin kirjoittama. Edellisten seikkojen lisäksi kirja on vahvalla, hieman erikoisella tapaa kaunis.

Vahvoista kertojista pitäville Mies, ja hänen asiansa on ehdotonta luettavaa. Ja vaikken Saision muuhun tuotantoon osaa tätä verratakaan, luulen etteivät Saision fanitkaan tule kirjaan pettymään.