Tittamari Marttinen
Kuvittanut Lotta Kauppi
114 s.
2016
Lasten keskus
Arvostelukappale kustantajalta
Huhheijakkaa, niin ne vaan lähestyvät! Helsingin kirjamessut nimittäin. Ylihuomenna, perjantaina, hyppään matkaseuralaiseni kanssa junaan ja suuntaamme kohti Helsinkiä ja Pasilaa. Kolme päivää ihanaa kirjapöhinää, mahtavien ihmisten seurassa, kirjojen keskellä. Valmistautumiset ovat olleet toki käynnissä enemmän ja vähemmän useamman päivän ja nyt alkaa kaikki näyttää aika hyvältä. Vuoden paras viikonloppu on tulossa!
Ennen kirjamessuhälinää tai vaikka sen jälkeen on hyvä rentoutua hyväntuulisella lastenkirjalla. Tittamari Marttinen oli minulle entuudestaan tuttu kirjailija hänen lapsille ja nuorille suunnatuista kirjoistaan. Hän on kirjoittanut lanu-kirjojen lisäksi myös esimerkiksi runoja ja koska pidän Marttisen tyylistä, voi olla että niitäkin joskus haalin käsiini kirjastosta. Emeliinakin nimittäin valloitti sydämeni!
Emeliina on mahtava tapaus. Hän on tyttö joka tykkää auttaa toisia mutta joutuu aina välillä sen takia vaikeuksiin. Hankalia tilanteita varten Emeliinalla on onneksi erityistaitoja joilla vaikeatkin asiat saadaan ratkaistua - tosin taitoja pitää harjoitella ja silloin saattaa käydä köpelösti. Emeliinan luokkakaveri Ronja saa espanajalaisen löytökoiran jolla silläkin on erityistaito - se osaa laulaa! Surua on ilmassa kun koiranpentu katoaa, juuri ennen tärkeää esiintymistä. Tässä on jälleen tilanne jolloin Emeliinan erityistaidot tulevat tarpeeseen.
Vaikka olenkin varovaisen kiinnostunut siitä millaisia Marttisen runokirjat ovat, luulen että hänen tyylinsä sopii parhaiten juuri lasten- ja nuortenkirjoihin. Hän osaa kirjoittaa huumorilla, tavalla joka saa varmasti lapsenkin nauramaan herkästi. Esimerkiksi Emeliinassa ja laulavan koiran tapauksessa oli mukana se lämpö jota hyvät lastenkirjat mielestäni ehdottomasti tarvitsevat. Kun lastenkirjassa on lämpö, tulee sen lukijallekin lämmin ja turvallinen olo - juuri sen Marttinen osaa.
Minulle Tittamari Marttinen on tuttu jo nuoruudesta saakka. Ensimmäinen häneltä lukemani kirja oli Pieta, jonka juonta en tosin muista mutta muistan että pidin kirjasta todella paljon - ja luin sitä useita kertoja. Ehkä pitäisikin nyt aikuisena palata kirjaan ja kokeilla, pidänkö siitä yhä. On ihanaa että tällaiset omasta nuoruudesta tutut nuortenkirjailijat ovat yhä tuotteliaita ja tuttuja lapsille. Tämän olen huomannut käydessäni Perheentalolla lukemassa lapsille, siellä monen suosikkeja tuntuvat olevan Pupet ja Mintut, samat joista minä pidin lapsena. Toki uusia ihania lastenkirjoja ja kirjailijoita tulee jatkuvasti myös, enkä heitä yhtään väheksy, mutta kyllä Mintuissa esimerkiksi on minulle nostalgiaa.
Palatakseni vielä takaisin Emeliinaan... Tittamari Marttinen on luonut kirjaansa niin onnistuneen päähenkilön, että jo Emeliinasta säteilee se lämpö ja hyväntuulisuus. Hän onkin ehdottomasti kirjan kantava voima, se mikä tuo kirjaan sen suuren ilon ja huumorin. Toiveeni onkin että Marttinen kirjoittaisi Emeliinasta lisää, sillä tässä on hahmo jolle voisi varmasti keksiä jos jonkinlaisia seikkailuja!
Emeliina ja laulavan koiran tapaus sopii varmasti aika monen ikäiselle. Tarina on aika pitkä, mutta jos esimerkiksi vanhemmat lukevat kirjaa pienemmissä pätkissä, siitä voisi kyllä nuorempikin lukutoukka pitää. Parasta luettavaa arvelisin sen kuitenkin olevan eskarilaiselle joka jaksaa kuunnella vähän pidemmän pätkän kerrallaan tai sitten alakoululaiselle joka osaa jo itse lukea. Kirjassa on Lotta Kaupin hauska, varsinainen hyvänmielen kuvitus, josta on varmasti mukavaa lapsen kanssa etsiä erilaisia yksityiskohtia.
Reilusti huumoria, hyvää mieltä ja lämpöä sekä värikäs ja hauskoja yksityiskohtia pullollaan oleva kuvitus. Toivon että Marttinen kirjoittaa Emeliinasta lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!