Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi

Kristallipalatsi
Anna-Kaari Hakkarainen
345 s. 
2016
Tammi









Arvostelukappale kustantajalta


Olen innoissani seurannut tänä viikonloppuna eri somekanavilta tuttujen kirjaihmisten päivityksiä Turun kirjamessuilta. Innoissani ja hieman kateellisena, sillä kuvat ja muut päivitykset saavat aikaan kaipauksen messuhulinaan - onneksi posti toi mukanaan bloggaripassin Helsingin kirjamessuille, joihin ei ole enää pitkä aika. Sitä odotellessa!

Sitä odotellessa voi nauttia kirjoista, syksyn uutuuksista ja vanhemmista helmistä. Eilen illalla, tuulen tuivertaessa ulkona, luin Tove Janssonin novellikokoelman Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Edellisestä lukukerrasta oli kulunut aikaa ja tuntuu että nuo tarinat antavat jokaisella lukukerralla jotain uutta ja jotain suurta. Niin kuin monet muutkin hienot kirjat.

Hieno kirja oli myös Anna-Kaari Hakkaraisen uusi romaani Kristallipalatsi. Kirjan aihe oli jo sellainen joka veti minua puoleensa sillä kyllähän minua aina kiinnostaa romaani jossa on bloggari keskeisessä roolissa. Kristallipalatsin keskeinen henkilö Dora ei tosin ole kirjabloggari vaan pitää lifestyle-blogia, mutta se millaisen hahmon Hakkarainen on Dorasta muovannut on kertakaikkiaan herkullista.

Dora tavoittelee kamerallaan täydellisiä hetkiä ja hänen arjestaan onkin tullut eräänlaista näytelmää. Mikä on aitoa, vai onko mikään? Doran blogia eksyy lukemaan yksinäinen tutkija joka tutustuu lifestyle-bloggaamisen maailmaan ja alkaa pakkomielteisesti seurata Doraa. Sitten on vielä Pauliina joka tahtoo tehdä itsestään täydellisen, hinnalla millä hyvänsä. Kaiken taustalla on Oscar Wilde, omassa maailmassaan ja omissa mietteissään. Kuka on kuka ja mikä on aitoa? Kuka rakastaa ketä?

Anna-Kaari Hakkaraisen romaani ei ole varmasti hyvää luettavaa pelkästään meille joille blogimaailma on hyvin tuttu. Se on kaiken kaikkiaan hieno romaani johon Hakkarainen on luonut herkulliset, oikeastaan omalla tavallaan herkullisen kummalliset hahmot. Jokaisessa hahmossa on omat outoutensa, omat vikansa ja asiat jotka ärsyttivät ainakin minua. Kaikkein eniten ärsytyksen sai nousemaan pintaan bloggari-Dora, jonka luulen olleen kirjailijan tarkoituskin. Dora on mitä on, jonkinlainen kärjistys lifestyle bloggarista. Vaikka Dora ärsytti minua hän sai pintaan myös naurua, sillä Hakkaraisen luomassa hahmossa on jonkinlaista mustaa huumoria.

Ennen kaikkea Kristallipalatsi on romaani tästä päivästä ja tämän päivän ihmisistä. Siitä miten nykypäivänä itsensä löytäminen ei olekaan niin yksinkertaista. Ei ole helppoa löytää itseään ja kenties vielä vaikeampaa löytää rakkautta. Miten olla aito itselleen, miten olla aito jollekulle toiselle? Dora tahtoo olla jotakin miehelleen mutta ehkä vielä enemmän lukijoilleen - minulle päällimmäiseksi kysymykseksi jäi yrittääkö hän edes olla aito? Vai yrittääkö hän olla jotain aivan muuta kuin on? Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun lifestyle-bloggarin kommentti kirjasta, miten he suhtautuvat Hakkaraisen luomaan Doraan.Uskaltavatko he nauraa Doralle?

Hakkarainen kertoo tarinaa tavalla joka tekee lukemisesta nautinnon. Välillä nauroin, välillä ärsyynnyin Dorasta ja hänen käytöksestään suunnattomasti. Mutta jo se, että kirja herättää suuria tunteita, se on hienoa. Kristallipalatsi on taas yksi tämän syksyn hienoista kotimaisista uutuuksista joita tahdon hehkuttaa, joista tahdon viedä sanaa eteen päin.