Petri Vartiainen
254 s.
2016
Otava
Arvostelukappale kustantajalta
Aurinkoista, syksyisen viileää päivää Joensuusta! Lukutoukan luona on tänään siivouspäivä mutta yllättävää kyllä, kirjajutut vetävät enemmän puoleensa. Ehkä saan kuitenkin tämän päivän aikana kodin siistiin kuntoon...
Blogattavien pino on ehtinyt kasvaa luvattoman suureksi ja Petri Vartiaisen Miehen ryhdinkin luin jo viime viikon aikana. Kirja oli kiinnostanut minua jo jonkin aikaa ja kiinnostustani ovat nostattaneet blogitovereiden postaukset. Toisin kuin monet kirjasta bloganneet minä en työskentele koulumaailmassa joten lähdin lukemaan kirjaa hieman toisella otteella. Siitä huolimatta sytyin Vartiaisen tekstiin ja Miehen ryhti oli mielenkiintoista luettavaa.
Miehen ryhdissä pääroolia näyttelee Ari joka päättää muuttaa omaa opetustaan. Hän on kyllästynyt luokkahuoneissa pidettäviin oppitunteihin ja viekin oppilaansa milloin kirjastoon milloin museoihin. Hän kuitenkin huomaa pian olevansa uuden näkökantansa kanssa yksin, eikä saa kotoakaan tukea. Hänen vaimonsa on sitä mieltä että Ari voisi keskittyä oppilaiden sijaan omiin lapsiinsa sekä vaimoonsa ja appiukkokin sanoo hyvin suoraan mielipiteensä Arin opettamisesta.
Petri Vartiainen työskentelee äidinkielen- ja kirjallisuudenopettajana ja se näkyy Miehen ryhdissä. Vartiainen on kirjoittanut vetävän ja sopivalla tavalla hauskan romaanin opettajan elämästä ja siitä miten ei aina ole yksinkertaista sovittaa työtä ja perhettä samaan kuvioon - ja vielä saada aikaan koulussa jotain uutta. Vaikka minulle koulumaailma on tuttua ainoastaan opiskeluajoista, pystyin eläytymään Miehen ryhtiin todella hyvin. Se kertoo siitä että Vartiainen osaa kirjoittaa elävästi ja aidon tuntuisesti.
Miehen ryhdin huumori on mustaa, juuri niin mustaa että se nauratti minua ääneen moneen otteeseen. Opettajakunnasta löytyy tyyppiä jos jonkinmoista, samoin oppilaista. Ari itsekin on sellainen hahmo jonka oppilaana mielelläni olisin, minä ainakin olisin nauttinut enemmän Arin opetustyylistä kuin luokkahuoneessa istumisesta. Samaistuttavia henkilöitä Miehen ryhti ei tällä kertaa tarjoillut, mutta omalla tavallaan viihdyttäviä kyllä.
Luulen että Miehen ryhti antaa kaikkein eniten sellaisille lukijoille jotka ovat työnsä puolesta jollain tapaa tekemisissä koulumaailman kanssa tai vaihtoehtoisesti opiskelevat. Kuitenkin minulle, joka en vierasta hypätä uusiin paikkoihin näin fiktiivisesti, Miehen ryhti tarjosi taas jotain uutta ja mielenkiintoista. Petri Vartiainen kirjoittaa tavalla joka minua miellyttää eikä Miehen ryhdissä ollut mitään liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!