Kate Morton
Suomentanut Hilkka Pekkanen
669 s.
2016
Bazar
Arvostelukappale kustantajalta
Kate Morton. Kirjailija joka lumosi minut ensimmäisellä suomennoksellaan, Paluu Rivertoniin, jonka olen lukenut kaksi (ellen jopa kolme) kertaa. Eikä tekisi yhtään pahaa lukea vielä kerran! Myös kirjailijan seuraavat suomennokset ovat ihastuttaneet minua kovasti ja uusi Morton onkin aina merkkitapaus. Salaisuuden kantajakin oli odotettu, enkä liene ainoa joka kirjaa on odottanut.
Salaisuuden kantajassa edetään kahdessa eri aikatasossa. Eletään vuodessa 1961, jolloin 16-vuotias Lauren pujahtaa kuumana kesäpäivänä puumajaan haaveilemaan. Tuona iltapäivänä hän joutuu kuitenkin todistamaan erästä rikosta joka muuttaa täysin hänen käsitystään omasta perheestään ja erityisesti äidistään Dorothystä. Kirjan toisessa aikatasossa eletään aikaa viisikymmentä vuotta myöhemmin, vuotta 2011. Laurel on tuolloin suosittu näyttelijä ja suunnittelee äitinsä 90-vuotis syntymäpäiviä. Dorothy makaa sairaalassa ja on huonossa kunnossa ja Laurel tajuaa että on käsillä viimeiset hetket selvittää mitä viisikymmentä vuotta sitten oikein tapahtui.
Kate Morton on kyllä kuningatar mitä tulee taidokkaisiin, nautittaviin lukuromaaneihin. Morton todella osaa tarinankerronnan taidon ja Salaisuuden kantaja sai minut jälleen kerran valtoihinsa. Minun on usein hieman hankala aloittaa tiiliskiviä, se jännittää muita kirjoja enemmän. Pystyykö kirjailija pitämään jännitteeen yllä esimerkiksi kuudensadan sivun verran? Pysyykö kiinnostus yllä, kantaako juoni? Mortonia aloittaessa minua eivät nuo asiat jännitä. Tiedän hänen edellisten suomennostensa perusteella että Morton osaa pitää jännitteen yllä, hänen tarinansa kantavat kuudensadan sivun verran helposti.
Salaisuuden kantaja oli jälleen kerran sellainen romaani jonka kuusisataakuusikymmentä sivua meni hujauksessa. Mortonin kerronta ja Hilkka Pekkasen todella taidokas suomennos olivat nautinnollista lukea ja ennen kuin huomasikaan oli hujauksessa lukenut sataviisikymmentä sivua. Tällainen on hyvä lukuromaani!
Kuten jo aiemmin sanoin, Paluu Rivertoniin oli ensimmäinen Mortonin teoksista johon rakastuin. Mikään hänen teoksistaan ei ole minua "pettänyt" enkä ole yhtäkään suomennoksista tähän mennessä pitänyt huonona, mutta aina jotkin yltävät toisia paremmiksi. Esimerkiksi edellinen Morton, Kaukaiset hetket, oli minulle jälleen kerran sellainen mahtava elämys jonka voisin milloin tahansa lukea uudelleen. Salaisuuden kantajakin oli hieno teos jota voin helposti suositella lukuromaanien ystäville mutta minun kohdallani se ei noussut Mortonin teoksista ylitse muiden.
Salaisuuden kantaja on kuitenkin sellainen kirja jota voi helposti suositella luettavaksi esimerkiksi pitkälle junamatkalle. Tämän kirjan maailmaan on helppo vajota ja useamman tunnin matka menisi varmasti kuin huomaamatta. Kuten taidokkaan kertojan kanssa aina.
Kiitos postauksesta Krista. Uskon, että tuon kirjan minäkin haluan lukea, sen verran hienoja lukukokemuksia olivat Paluu Rivertoniin ja Kaukaiset hetket.
VastaaPoistaAnneli, Morton on tosiaan meidän yhteinen suosikkimme. Luulen että sinäkin pitäisit tästä. :)
PoistaTämä kuulostaa mielenkiintoiselle :)
VastaaPoistaMeTu, Mortonin luomat maailmat ovat hienoja. <3
PoistaVoitko kuvitella, että mulla jäi Kaukaiset hetket ensimmäisellä yrityksellä kesken? Siihen tuli siis varaus joten teknisesti se keskeytyi siihen, ehkä noin sadan sivun kohdalle, mutta normaalisti olisin laittanut heti uuden varauksen ja jatkanut sen saatuani, mutta jostain syystä en tehnyt niin. Olen itse asiassa unohtanut koko kirjan, se tuli mieleen vasta kun näin katalogista uutuuden.
VastaaPoistaJane, oikeastaan en hirveästi ihmettele. Kaukaiset hetket jakoi hurjan paljon mielipiteitä, sitä rakastettiin ja sitten siitä ei pidetty ollenkaan. Sinulle se ei ehkä samalla tavalla kolahtanut kuin mulle, mutta tätä kannattaa jossain vaiheessa kokeilla! :)
PoistaOlen huomannut blogeista ettei tästä uudestakaan olla ihan varauksetta pidetty. Tekee siitä huolimatta kuitenkin mieli tutustua tähän uuteen ja antaa uusi mahdollisuus sille edellisellekin, onhan ne Mortoneita kuitenkin :-)
PoistaOlen lukenut Mortonin Paluun Rivertoniin ja se oli kyllä hieno lukuromaani. Näitä uusimpia en ole (vielä) ehtinyt käsiini.
VastaaPoistaP.S. Ihana tuo sun uusi banneri! <3
Kaisa Reetta, kun tulee sopiva hetki paksulle lukuromaanille niin suosittelen Mortonin uudempiakin suomennoksia. Hän on ihana kirjailija! Ja kiitos, olen itsekin siihen tyytyväinen <3
PoistaMinäkin tykkään tuosta uudesta banneristasi :-)
PoistaSalaisuuden kantaja on muhkean paksu lukuelämys. Paluu Rivertoniin on unohtumaton. Tämä on minulla vielä kesken.
VastaaPoistaUlla, tämä on kyllä lukuelämys. Minulle ei tosiaan ollut parhaita Mortoneja, mutta todella hyvä kuitenkin. Paluu Rivertoniin on vieläkin vahvasti mielessä <3
PoistaJuuri sain tämän luettua, hengästyttää. Niin upea tarina! Rakastan Mortonia ja hänen tarinoitaan, uskomattoman taitavia, yllättäviä, mukaansa tempaava ja sydämen pakahduttavia. Suosittelen!
VastaaPoista