Seita Vuorela: Lumi

Lumi
Seita Vuorela
240 s. 
2016
WSOY









Arvostelukappale kustantajalta


Lumi on ehdottomasti tämän vuoden suurimpia nuortenkirjoja. Oikeastaan se ei ole pelkästään suurimpia nuortenkirjoja vaan kirjoja, asiaa laajemmin katsottuna. Se on edesmenneen Seita Vuorelan viimeiseksi jäänyt teos jonka hänen ystävänsä, Vilja-Tuulia Huotarinen viimeisteli. Sen lisäksi mitä kirja kokonaisuudessaan on, sille antaa oman lisänsä se että lisää emme tule ihanalta Seita Vuorelalta lukemaan. Se toi lukiessa lähestulkoon liikutuksen kyyneleet silmiini.

Lumen aihe on tavattoman ajankohtainen ja juuri tähän päivään sopiva. Siamak yrittää välillä lähestulkoon epätoivoisen kovasti sopeutua Suomeen, sopeutua Pohjoisen maan itäiseen lähiöön, sen ihmisten ja tapojen sekaan. Vaikka hänet on nimetty setänsä mukaan joka kuoli Iranissa sankarina, on Siamakille Suomi, Pohjoinen maa, ainoa koti. Se paikka jonne hän kuuluu - ja jonne sopeutuakseen hän yrittää hävittää persialaiset juurensa. Sitten kaikki muuttuu. Perheeseen muuttaa Iranista paennut lapsuudenystävä Atisha ja Siamakin muistot saavat ikään kuin tulta alleen.

Mistä aloittaisin? Aloittaisinko siitä miten hienosti Seita Vuorela on Lumen kirjoittanut? Hän kirjoitti Lumen nuorille, kuten muutkin teoksensa, mutta silti hän kirjoitti tästäkin kirjasta sellaisen että kuka tahansa aikuinen voi kirjan lukea. Kuka tahansa aikuinen voi kirjaan rakastua, aivan kuten mihin tahansa vahvaan kaunokirjalliseen romaaniin. Se, kuinka hieno kirjoittaja Seita Vuorela oli, on yksi suurimmista liikutuksen syistä jonka vallassa kirjaa luin. Vuorela oli kertakaikkiaan mahtava kirjoittaja, mahtava tarinankertoja.

Lumikin on nimittäin todella hieno, myös juonellisesti. Mietin kirjaa lukiessani kuinka monen ihmisen kouraan haluaisin Lumen tyrkätä. Ennen kaikkea haluaisin antaa tämän luettavaksi kaikille jotka eivät ole suvaitsevaisia. Kaikille, jotka vastustavat maahanmuuttajia ja heidän tuloaan Suomeen, heille kaikille Lumi olisi tärkeä kirja luettavaksi. Päättäjille, kaikille joilla on sananvaltaa. Ja tietenkin kaikille jotka haluavat lukea hyvän kirjan.

Se, miten Vuorela pääsi Siamakin ja Atishan ihon alle, se kuinka hän kertoi Lumessa heidän tarinansa, sen kuinka vaikeaa on kasvaa eri kansallisuuteen kuin vanhvempansa - siinä Vuorela on onnistunut hienosti. Se tuli niin lähelle minua. Luulen ettei kirja voisi olla tulematta lähelle ketään lukijaansa, joten haluaisin antaa kirjaa luettavaksi vähän jokaiselle vastaantulijalle. Lukekaa tämä, tuntekaa, nauttikaa!

Lumi ei ole ainoastaan maahanmuuttajateemainen kirja, vaan siinä on oma ripauksensa yliluonnollisuutta. Atisha ei ole koskaan nähnyt lunta mutta musitaa hyvin sadun Lumikuningattaresta. Tuo satu kulkee koko ajan tarinan mukana ja muotoutuukin keskeiseksi osaksi teosta. Se tuo oman, yliluonnollisen lisänsä Lumeen joka toivottavasti tekee sen että se löytää taas omanlaisiaan lukijoita - yliluonnollisuus kun vetää aikalailla nuoria puoleensa. Ja meitä vanhempiakin!

Summa summarum: sinä, joka et ajatellut lukea Vuorelan viimeiseksi jäänyttä kirjaa koska se on nuortenkirja, nyt on aika kääntää kelkka. Lumi ei ole pelkkä nuortenkirja, se on kaunis ja vahva romaani, joka on hienoa luettavaa aivan jokaiselle, myös aikuiselle. Lumi on tarinallisesti vahva mutta sen lisäksi se on kaunista ja omalla tavallaan maagista kieltä.

Lumi on hemmetin hieno kirja. Kiitos, Seita Vuorela, kiitos kun kirjoitit.