Antti Tuomainen: Mies joka kuoli

Mies joka kuoli
Antti Tuomainen
300 s. 
2016
Like









Arvostelukappale kustantajalta


Antti Tuomainen. Kirjailija, jolta ensimmäinen lukemani kirja oli Synkkä niin kuin sydämeni joka sai miettimään miksi en ole lukenut hänen kirjojaan aikaisemmin. Kaivos ei pettänyt jonka jälkeen palasin taakse päin hänen tuotannossaan ja luin Parantajan. Vau! Mutta nyt, tämä Mies joka kuoli. Tämä menee kaikkien noiden ohi, tämä on uutta Tuomaista. Tämä on jotain mahtavaa!

Mies joka kuoli kertoo Jaakko Kaunismaasta. Jaakko on sieniyrittäjä. Sieniyrittäjä joka saa kuulla suorastaan tappavan kauheita uutisia: Jaakko menee lääkäriin flunssan takia ja saa kuulla että on kuolemassa myrkytyksen takia. Lähestulkoon minä päivänä hyvänsä. Mikä tai kuka on myrkytyksen takana? Mitä oikein on tapahtunut, mitä tapahtuu?

Se mikä on minut ennenkin Tuomaisen dekkareissa hurmannut, on henkilökuvaus. Tuomaisen teoksissa hahmot ovat ilmiselvästi lämmöllä luodut ja hän kuvaakin niitä tavalla josta huomaa että he ovat tulleet kirjailijalle jollain tapaa läheisiksi. Tämä on lukijallekin ilo ja esimerkiksi Miehen joka kuoli päähenkilö, Jaakko, tuli minullekin läheiseksi. Tunsin sympatiaa ja lämpöä tätä sieniyrittäjää kohtaan ja elin vahvasti koko kirjan ajan mukana toivoen että kaikki kääntyisi jotenkin hyväksi.

Kuten alussa kirjoitin, on tämä aivan uutta Tuomaista. Hänen kirjoissaan on ennenkin ollut lämpöä ja huumoriakin jollain tapaa mukana, mutta Mies joka kuoli on silti humoristinen aivan eri tavalla. Toki tämäkin teos on dekkari, tai oikeammin trilleri, mutta enemmän se on mustan huumorin riemuvoitto. Mies joka kuoli näytti sen että meidän, minun ja Antti Tuomaisen, huumorintajut kulkevat samoja, vähän pimeitä polkuja. Että hänen kirjaan luoma huumori sai minut nauramaan ääneen useaan kertaan lukiessani kirjaa. Se on hieno asia. Sillä vaikka kirjassa olisi ihan hyvääkin huumoria ja hauskoille jutuille hymyilee, tai hymähtelee, niin läheskään aina en kirjaa lukiessa naura ääneen. Tälle kirjalle nauroin, moneen otteeseen.

Ja sen lisäksi, että kirjassa on jännitystä ja mustaa huumoria, on siinä myös lämpöä ja syvyyttä. Kirjassa on elämää ja kuolemaa, rakkautta ja petosta. Kolmeensataan sivuun mahtuu hämmästyttävän paljon ja hämmästyttävän monenlaisia tunteita - niin kirjan hahmoille kuin minulle, lukijallekin. Kuitenkin Miehessä joka kuoli ei ole mitään liikaa, kertakaan en joutunut ajattelemaan "tämän olisi voinut jättää pois". 

Mies joka kuoli oli minun kohdallani todella odotettu teos, enkä todellakaan joutunut pettymään. Kirjablogeista ja lehdistä olen saanut huomata etten ole ainoa joka kirjaa odotti, enkä ole myöskään ainoa joka on ihastunut Antti Tuomaisen uuteen puoleen. Mies joka kuoli yhdistää hienot asiat: mahtavan, minulle kolahtavan huumorin, lämmön ja syvällisyyden ja vielä jännityksenkin. Mitä sitä kirjalta voisi muuta odottaakaan?