lauantai 15. lokakuuta 2016

Heidi Mäkinen: Ei saa mennä ulos saunaiholla

Ei saa mennä ulos saunaiholla
Heidi Mäkinen
242 s. 
2016
Karisto









Arvostelukappale kustantajalta


Heidi Mäkinen on bloggaaja joka pitää Ei saa mennä ulos saunaiholla -nimistä blogia. Saman nimen on saanut myös tämä hänen esikoisromaaninsa, josta tosin kiinnostuin vaikken ollut Mäkisen blogia lukenutkaan. Ei saa mennä ulos saunaiholla sopii syksyyn, sillä se tuo ihanalla tavalla romaanin muodossa lämpöä ja iloa.

Lukiessani tapasin kolme omalla tavallaan ihanaa hahmoa. Tapasin 35-vuotiaan sairaanhoitajan, Sinin, joka elää häähuumassa. Mitä siitä pikkuseikasta ettei sulhasta ole, vaikka vaatekaapissa on useampi hääpuku? Eeva taas on leskeksi jäätyään alkanut suunnitella hautajaisiaan, vaikkei kuolema kuulu hänen suunnitelmiinsa. Sitten on vielä Kyllikki, Eevan kissa. Mäkisen romaanin riemastuttavin persoona, jolla löytyy mielipiteitä niin emännästään kuin maailman menostakin. Eevan ja Sinin polut risteytyvät tarinan edetessä ja molempien tielle sattuu yllätys jos toinenkin. Kyllikki ei suhtaudu todellakaan neutraalisti näihin yllätyksiin vaan reagoi sairastumalla syömishäiriöön. Niin, kukapa liiallisista muutoksista alituiseen pitäisi!

Ei saa mennä ulos saunaiholla kuuluu tämän syksyn myönteisiin yllättäjiin. Olen kirjan lukemisen jälkeen eksynyt useampaan kertaan lukemaan Mäkisen blogia, jonka lukijaksi päätin jäädä. Hänen postauksissaan on sama persoonallinen ja lämmin tyyli kuin kirjassakin, joten se tuo omalta osaltaan piristystä syksyisiin päiviin. Heidi Mäkinen on pitänyt blogiaan jo monen vuoden ajan, joten se on osaltaan varmasti tuonut omanlaistaan persoonallisuutta, väriä ja varmuutta hänen kirjalliselle ilmaisulleen. Näin kirjan lukeneena voin sanoa että kirjailija on kyllä löytänyt hyvän, positiivisen ja omalla tavallaan ihanan tyylin, josta kannattaa pitää kiinni. Se varmasti toimii myös blogimaailmassa.

Kuitenkaan kirjallinen ilmaisu ei ole ainoa tämän esikoisromaanin vahvoista puolista. Kirja toimii myös juonellisesti, sillä aluksi vain kevyeksi luulemani teos onkin yllättävän syvällinen ja paikoin todella koskettava. Monet kirjat tuovat mukanaan yllätyksiä, niin toi myös Ei saa mennä ulos saunaiholla. Kirja tuo kerta toisensa jälkeen hymyn huulille, mutta sain varoa etten olisi joutunut pyyhkimään liikutuksen kyyneltä välillä silmäkulmasta.

Heidi Mäkisen tyyli ja juoni siis toimivat hyvin. Mutta silti kaikkein parasta kirjassa olivat kirjailijan kaikesta päätellen rakkaudella luomat hahmot. Sini, Eeva ja Kyllikki olivat jokainen lämpimiä, ihania ja persoonallisia tyyppejä - kukin omalla tavallaan. Jokaisella hahmolla (kyllä, myös Kyllikki-kissalla) oli monia hurmaavia luonteenpiirteitä jotka kirjailija toi hiljalleen tarinan edetessä esiin. Kaikesta näki että hän on kuluttanut runsaasti aikaa tehdäkseen hahmoista parhaat mahdolliset tyypit.

Kyllä, voin suositella Ei saa mennä ulos saunaiholla -romaania. Todella monesta syystä, mutta ennen kaikkea siksi että se tuo varmasti lämpöä ja hymyä lukijansa päivään.

11 kommenttia:

  1. On se hyvä, luettava kirja.
    Hus, hus, nyt kauppaan ostamaan se ja lueskelemaan!

    VastaaPoista
  2. Vitsit, tuo kansi on ihana! Kissat kiinnostaa aina, joten laitetaanpas lukulistalle :)
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, jäi tosiaan mainitsematta kansi, joka on todella suloinen ❤

      Poista
  3. Käyn vielä täällä kertomassa, että minusta on ihanaa, että pidit kirjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi, mukava kuulla! Tämä oli tosiaan lämmin ja ihana kirja ❤

      Poista
  4. Sekä kirja että blogi ovat ennestään vieraita, mutta kiinnostus heräsi kyllä :-)

    VastaaPoista
  5. Ihana tuo kansi, mutta niin on kirjan nimikin vetävä.

    VastaaPoista
  6. Luin kirjan viime viikonloppuna. Tykkäsin kovin. Juuri Facebookissa suosittelin ja usealle lukevalle ystävälle olen vinkannut. Blogi vieras , mutta aion tutustua.

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!