Gillian Flynn
Suomennos Terhi Kuusisto
445 s.
2013
WSOY
Jokaisella tarinalla on kaksi puolta...
Kilttiä tyttöä ollaan blogistaniassa sanottu helpoksi ja helppolukuiseksi kirjaksi. Minulle sitä se ei ollut, jonkin aseinen lukujumi ehkä iski kun tarvoin tämän parissa monta päivää vastoin tapojani. Enkä sen takia, että kirja olisi millään muotoa ollut huono.
Nick ja Amy viettävät viisivuotis hääpäiväänsä. Sitten Nick saa hämmästyttävän puhelin töissä ollessaan - heidän kodissaan kaikki ei ole kohdallaan. Kun Nick menee tarkastamaan tilannetta, on Amy kadonnut. Ja paikat kotona ovat hyrskyn myrskyn. Seuraa vimmattu pohtiminen, niin poliisien, Amyn vanhempien ja Nickin ystävien kanssa siitä, mitä onkaan tapahtunut. Onko Amy vielä elossa, ja jos on, niin missä hän on? Nick saa paljon kuonaa niskaansa poliisille valehtelemisen vuoksi, eivätkä ihmiset yleensäkään tunnu hänestä paljon pitävän... mutta kuinkas sitten käykään?
Kaivetaanpas muistiinpanot esiin. Niin, olen alkanut tehdä muistiinpanoja lukiessani, että pysyy mielessä mitä olen missäkin vaiheessa kirjaa ajatellu.
Ihan alussa en päässyt kirjaan mukaan, ja se vähän tökkikin. Ei pahasti mutta ihan pikkuisen, Kiltti tyttö tuntui aika tavanomaiselta dekkarilta. Sitten, puolenvälin jälkeen alkoi tapahtua, rytistä ja paukkua näin kuvaannollisesti sanoen. Jouduin totaalisesti kirjan imuun, eikä se päästänyt minua otteestaan vasta kun loppu kiitosten aikana.
Aluksi pidin suuresti Amystä ja koin empatiatunteita häntä kohtaan, mutta sitten, yhtäkkiä, tumps, mielipiteeni muuttui. Muutaman sivun sisällä. Ihan päinvastaiseksi, Nick sai minun sympatiat puolelleen. Kilttiin tyttöön tutustuneet varmasti tietävät mitä tarkoitan, mutta enempää en asiasta tässä kerro.
Käännös on aika taitava, ja varsinkin nimen käännös on mielestäni osuva. Alkuperäinen nimi Gone girl on vähän tylsä - Kiltti tyttö on paljon parempi.
Jos kaipaa kelpo dekkaria kesäksi, voi lukea Kiltin tytön.
Minulla tämä odottelee vielä lukuvuoroaan ja saakin odotella jonkin aikaa. Ehkä syksyn samettisissa illoissa tartun siihen ;)
VastaaPoistaKirjaa lukematta minä ihmettelen tuota käännösnimeä: sehän on hyvin asenteellinen alkuperäiseen verrattuna.
Alkuperäisen nimen voi ymmärtää joko konkreettisella tai symbolisella tavalla ja se herättää siksi minussa enemmän kiinnostusta. Tosin molemmat nimet - sekä käännös että originaali - ovat minusta hiukan mielikuvituksettomia. :D
Kirjailijan plussaksi on sanottava juuri tuo harhauttamisen taito; ensin on toisen puolella, sitten toisen... Loppuratkaisu oli aika hurja, mutta toisaalta pakkohan kirjalle oli se viimein piste painettava.
PoistaAsenteellinen kyllä, mutta kirjan luettuasi ymmärrät että kuitenkin aika toimiva... Mutta mielikuvitusta olisi tosiaan saanut käyttää kummassakin, niin käännös kuin originaalissakin, enemmän.
PoistaToivottavasti nautit kirjasta. :)
Harhauttaa Flynn kyllä osasi, hämmennyin niin että suu jäi melkein auki lukiessa. :P Totta turiset Annika, loppu oli hurja.
Poista