Sari Luhtanen
224 s.
2013
Tammi
Arvostelukappale
Tammi muisti minua ajankohtaan sopivalla arvostelukappaleella tuossa päivänä eräänä, kun postiluukusta paljastui Sari Luhtasen uutukainen Murusia. Olen lukenut Luhtasen kirjan Kaikkea kaunista, ja tulen lukemaan sen varmasti uudestaankin (ainakin se on kirjastosta nytkin lainassa).
Murusia kertoo Emmistä, jonka elämä koostuu siitä mitä muilta jää jäljelle. Hän on tottunut elämään parhaan ystävänsä Lilin varjossa, joka haaveilee elämästä Suomen Martha Stewartina kun Emmi taas työskentelee koulun kotitalousopettajana. Mutta kuinkas sitten käykään? Emmi aloittaa ruokabloggaamisen, ja hänen blonginsa löydetään heti. Se saa kommentteja ja jopa ihailua, josta Emmi hämmentyy. Myös hohdokas työtarjous hämmentää...
Joskus kun kokki on työntänyt lusikkansa liian moneen soppaan, ja ehkä polttanut näppinsäkin, kannattaa leipoa jotakin mahdollisimman höttöistä. Ensin yksi tukeva ja iso marenkipohja, sitten laastiksi päälle kermavaahtoa, liimaksi hilloa ja värin vuoksi mansikoita. Sitten vain lisää kerroksia. Torni saa olla vähän kenollaan suuntaan tai toiseen, sillä ei ole niin merkitystä, kunhan se ei sorru. Korealla kakulla ei ehkä paikata kaikkia töppäyksiä tai laastaroida omia tai muille aiheutettuja haavoja, mutta hyvä mieli siitä tulee ihan varmasti.
Siinä sivussa Emmin rakkauselämä on suvantovaiheessa, kun yhteiselo Pietun kanssa ei ole enää niin auvoisaa kuin se joskus oli. Jääkö Emmi nykyiseen elämäntilanteeseensa, vai löytääkö jotain uutta?
Kuten voi arvata, niin kirjassa käsitellään paljon ruokaa, onhan kyse ruoanlaittoa rakastavista ihmisistä. Ja Luhtanen kuvaa noita ruoka-annoksia niin antaumuksella ja taitavasti että onnistuu saamaan lukijalle veden kielelle! Nälkähän lukiessa tuli, ja täytyi välillä käydä tekemässä ruokaa, vaikken onnistunutkaan niin hienoja aterioita tekemään kuin Emmi.
On piristävää, että suomalaista chick lit kirjallisuutta tulee koko ajan lisää. Ja vielä laadukasta sellaista! Murusia ei ehkä ollut aivan ihan yhtä paljon mieleeni kuin Kaikkea kaunista, mutta sen luki mielellään ja aika nopeasti.
Haluaisin tutustua Emmiin, hän vaikuttaa ihmiseltä jonka kanssa voisin tulla toimeen, ja hän voisi laittaa minulle ruokaa.
Loppu ei ole aivan niin ennalta arvattava kuin olisi voinut aavistaa, ja se jopa jättää kysymyksen ilmaan. Mutta niin se on tarkoitettukin, luulisin.
Tämä kuvaus kosketti ja hiukan kolahtikin!
VastaaPoista"Murusia kertoo Emmistä, jonka elämä koostuu siitä mitä muilta jää jäljelle."
Kunpa vaan Emmi olisi perustanut vaikkapa kirjablogin ruokablogin sijasta. Minulle ruoka ja sen äksittely kirjoissa on melko suuri turn off ;DD
En itsekään yleensä lue ruokakirjoja, mutta tämä ruokakirja kyllä oli mukavasti kirjoitettu.
PoistaMutta se vasta olisikin kirjan aihe, että ihmisellä jolla ei tunnu olevan mitään elämässään, perustaa kirjablogin ja sujahtaa kirjablogien (ja blogistien) ihanaiseen maailmaan... ei kun vaan Elegia kirjoittamaan! :)