Tove Jansson: Taikurin hattu

Taikurin hattu
Tove Jansson 
Suomennos Laila Järvinen
140 s. 
1948
WSOY









Tämä päivä on tosiaan ollut täynnä kirjoja - tämä taitaakin olla ennätykseni, kolmas postaus nimittäin tänään! Johtuneekohan ihan siitä että tänään olen lukenut aika lyhyitä kirjoja, jotka ovat myös nopealukuisia. Ehdin kyllä myös katsoa elokuvan, School of rockin, joka oli hauska komedia.

Aloitin itseasiassa Vuorisen jälkeen lukemaan Nimimerkki prinsessa nimistä dekkaria, mutta se osoittautui kolmenkymmenen sivun yrityksen jälkeen aivan liian raskaaksi minulle. Luen mielelläni kirjoja jotka on kirjoitettu raskaista aiheista, mutta raiskaus on sellainen asia josta en pysty lukemaan pitkällisesti kirjoitettuna. Ja Nimimerkki prinsessa käsitteli juuri raiskauksia. Mitä sitä turhaan itseään kiduttamaan kun tietää että käy mielen päälle. Kun olin vähän aikaa viettänyt alamaissa tuon kirjan parissa, mieleni tarvitsi jotain... jotain oikeasti mukavaa. Siispä, muumikirja jälleen käteen. Tälläkertaa Taikurin hattu.

Taikurin hatun tarina on varmasti melkein kaikille tuttu jos ei kirjasta, niin tv-sarjasta. Mutta kerrottakoon jotakin juonesta kuitenkin. Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen löytävät yksinäisiltä vuorilta korkean silinterihatun, jonka ottavat mukaansa. Sen jälkeen alkaa Muumilaaksossa tapahtua mystisiä asioita - ilmestyy pilviä joilla voi lentää, ja muumipeikko muuttuu ihan toisenlaiseksi peikoksi. Miten hatun lopulta käy? Ja mitä on Tiuhtin ja Viuhtin mystisessä matkalaukussa heidän saapuessaan muumilaaksoon?

Ja äkkiä he näkivät ensimmäisen perhosen. Jokainenhan tietää, että jos ensimmäinen perhonen jonka näkee on keltainen, niin kesästä tulee hauska. Jos se on valkea, tulee vain rauhallinen kesä. (Mustista ja ruskeista perhosista on turha puhua, se on aivan liian surullista.)

Taikurin hattu on seikkailukirja, siinä tapahtumia riittää. Kuvitus on näissä muumikirjoissa ihanaa, se on vanhanaikaista ja niin aitoa. Muumit ovat näissä kirjoissa jotenkin ehkä vielä mukavamman näköisiä kuin sarjassa.

Olen suuri muumien ystävä - niin kirjoissa kuin tv-sarjanakin. Välillä katson Muumilaakson tarinoita Youtubesta kaivatessani jotain pientä mukavaa ääntä vaikka lukemisen taustalle. Eniten tuttuja ovat juuri nämä ensimmäiset jaksot, jotka kertovat Taikurin hattu-kirjan tapahtumista.

Tietenkin eroja on kirjassa ja sarjassa: kirjan alussa esimerkiksi Nuuskamuikkunen nukkuu muumien kanssa talviunta, ja lähtee vasta kirjan lopussa etelään talveksi. Mutta kirjathan ovat sitä alkuperäistä materiaalia, sarja on pientä muokkausta.

Muumien parissa viihtyy aina, niin lapsi kuin lapsenmielinenkin.

+ + + +