Sari Luhtanen
288 s.
2012
Tammi
Kun lähdin käymään kirjastoautolla ja tarvitsin odotusajaksi jotain luettavaa, tempaisin suunnilleen ensimmäisen kirjan käteeni joka kirjastopinossa odotti. Se oli Sari Luhtasen Kaikkea kaunista, jonka olin kirjastosta hamstrannut itselleni hömppäteemaviikolleni. Se jäi kuitenkin lukematta silloin, ja nyt kun olen teemaviikkoni jälkeen lukenut jo paljon muuta, kärsi ottaa hieman hömppääkin.
-WWMD, Seikku sanoi.
-Mitä?
-Sitä pitää kysyä itseltään, kun ei osaa päättää. What would Madonna do?
Annan elämä näyttää hyvältä - niin ulkoa- kun sisältäkin päin. Poikaystävä Aki on komea ja kohtelias (joskin paljon työmatkoilla), kauneushoitola Nereidi menestyy hyvin ja pääsee ehdokkaaksi Vuoden spa-kilpailuun (vaikka seesteisimpäänkin työpaikkaan mahtuu omat ongelmansa) eikä Annan tarvitse nähdä isääkään liian usein (joskin naturistina isä tahtoo olla vähän liian vähissä vaatteissa silloin kun Anna häntä tapaa). Kuinka käy Annan elämän - säilyykö se yhtä seesteisenä kuin ulkoapäin voisi luulla?
Olen lukenut Kaikkea kaunista-kirjan kerran aiemminkin, ja se kesti hyvin toisenkin lukukerran. Se on pinkkiä chick litiä, mutta kirjassa on myös ulottuvuuksia, joita ei välttämättä kirjaan tarttuessa osaa odottaa. Kirjassa käsitellään niin perhesuhteita kuin bisnes ideoitakin, mutta jos kaipaat syvempää psykologista kirjallisuutta, en suosittele tätä kirjaa kirjastohyllystä nappaamaan.
Sari Luhtanen osaa kirjoittaa humoristisella otteella vakavistakin aiheista, ja tämäkin kirja (kuten aiemmin lukemani Murusiakin) sai naurahtamaan ääneen pariin otteeseen.
Kyllä Suomestakin löytyy taitavia chick litin kirjoittajia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!