lauantai 4. huhtikuuta 2015

Briitta Hepo-Oja: Siilin kuolema

Siilin kuolema
Briitta Hepo-Oja
285 s. 
2015
Myllylahti









Arvostelukappale


Uusi kotimainen nuortenkirja kiinnostaa aina. Siispä merkitsin itselleni Myllylahden katalogista Siilin kuoleman todella kiinnostavaksi kirjaksi, ja odotinkin sitä nyt maaliskuussa kovasti. Postiluukku kolahti, ja otin sen nyt aika pian ilmestymisen jälkeen lukuun.

Viisitoistavuotias Arttu pelkää aika paljon. Montaa asiaa. Hän myös tuntee itsensä ulkopuoliseksi, eikä viihdy koulussa - eikä oikein kotonakaan. Vanhemmat paahtavat töissä, ja isoveljet kaatavat naisia. Pikkusisko taas on löytänyt kirjojen maailman.

Yhtenä päivänä Arttu tapaa Neatan. Tytön, joka haluaa olla hänen ystävänsä, ja ymmärtää Artun päässä pyöriviä asioita. Hän myös tuo Artun elämään Kurt Cobainin, joka ei suinkaan ole laulaja, vaan kilpikonna.

Kyllä olen nyt lukenut hyvän nuortenkirjan, sanonpa vain sen. Hepo-Oja on kirjoittanut todellisen hyvänmielen kirjan, jota lukiessa ei voi muuta kuin hymyillä. Siilin kuolema on myös täynnä mahtavia, kertakaikkiaan rakastettavia henkilöhahmoja, joista ei pysty kuin pitämään.

Varsinkin Arttu on mahtava. Kaikista peloistaan huolimatta hän on sisimmässään rohkea ja erilainen poika, jonka kanssa minäkin haluaisin olla ystävä. Myös Artun ystävä Neatta on ihana, ja tahtoisin todellakin päästä noiden kahden elämään - muutenkin kuin kirjan sivuilla. Mutta on ihanaa, että olen saanut edes fiktiivisesti tutustua näihin kahteen.

Olen iloinen, että kotimainen nuortenkirja voi näin hyvin. Että uusi nuortenkirjailijakin tuottaa näin hyvää tekstiä, jonka lukemisesta voi nauttia täysillä. Vaikka ulkomaisetkin nuortenkirjat toki aina kiinnostavat, niin kotimaisissa on silti oma hehkunsa.

Siilin kuolema on paitsi hyvän mielen kirja, se on myös tärkeä kirja erilaisuudesta. Arttu ei ole tavallinen poika pelkoineen kaikkineen, hän tahtoo esimerkiksi pelastaa jokaisen eläimen. Hän ei tahdo syödä lihaa, ja kirja alkaa siitä, kuinka Artun isä ajaa siilin päälle ja Arttu vaatii perhettä pitämään siilille hautajaiset.

Siilin kuolema nimi kuvaakin kirjaa todella hyvin, sillä kirjan tarinan varrella puhutaan paljon juuri tuosta kuolleesta siilistä - niin kuin muistakin kuolleista ja elävistä eläimistä.

Toivon että nuoret lukijat tarttuisivat tähän kirjaan. Etenkin ne, jotka ovat joskus tunteneet olonsa ulkopuoliseksi ja erilaiseksi muiden joukossa. Uskon, että Siilin kuolema voi lohduttaa ja tuoda voimaa. Toki suosittelen kirjaa myös aikuisille - se voi tuoda voimaa teillekin. Ja hyvää mieltä.

3 kommenttia:

  1. Kirja vaikuttaa kirjoituksesi perusteella todella mielenkiintoiselta ja jotenkin herkältä. Kannen perusteella jotenkin ajattelin, että kirja voisi olla kovin ahdistava. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole?

    VastaaPoista
  2. Minusta kirja oli aluksi pelkästään tylsä ja ärsyttävä. Tarkkiskohtauksista eteenpäin siinä oli sentään jotain pontta. Jännää, miten eri tavalla eri ihmiset kokevat saman kirjan. Hyvä sentään, etteivät kaikki suhtaudu kirjaan yhtä nihkeästi. Ehkä nuoretkin sitten lukevat sen.

    VastaaPoista
  3. Yhdyn melko lailla Kirjavuorenpeikon ajatuksiin. Kirjassa pitäisi mielestäni alkupuolelta asti tapahtua enemmän, jos haluaisi (useimpien) nuorten siitä kiinnostuvan. Kiinnostavaa oli silti lukea uutta suomalaista nuortenkirjallisuutta. Kansikuva kyllä näyttää siltä, että teos olisi vuodelta 1995 eikä 2015.

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!