Tuija Lehtinen
319 s.
1984
Otava
Oma ostos
Tuija Lehtinen on yksi ehdottomista lempikirjailijoistani, niin kuin olen jo tainnut useamman kerran blogissani mainita. Luen yleensä eittämättä jokaisen häneltä ilmestyneen kirjan, mutta häpeäkseni täytyy tunnustaa että Lehtisen kirjailija uran alkuvaiheen kirjat eivät joko ole muistissa, tai jääneet lukematta. Tämä koskee ennen kaikkea aikuisten kirjoja, sillä enhän ollut Rosan talon ilmestymisen aikoihin edes syntynyt.
Rosan talo kertoo Katjasta, jolla on kaikki hyvin kaupungissa. Ainakin omasta mielestään. Hänellä on hyvä työpaikka, ja löytyypä hieman sutinaakin erään miehen kanssa. Kuitenkin, kaikki heittää kuperkeikkaa kun entinen filmitähti Rosa määrää Katjan sihteerikseen, kirjoittamaan muistelmiaan. Kaiken huipuksi Katjan täytyy muuttaa Rosan taloon, jossa väkeä vilisee. Lukuisten persoonallisten tyyppien - ja kissojen - sekaan tulee vielä Katjan entinen sulhanen Jukka-Pekka ja asiat sen kun mutkistuvat.
Käydessäni Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa en voinut olla käymättä kaupan pokkarihyllyllä. Löytyihän sieltäkin vaikka mitä kiinnostavaa, esimerkiksi juuri tämä Rosan talo. Enhän minä voinut olla tätä ostamatta, sillä oli enemmän kuin kiinnostavaa päästä palaamaan Tuija Lehtisen juurille.
Ja kyllä, Lehtisen tyylin ja tavan kirjoittaa tuntee tästä ensimmäisestäkin romaanista. Hän on ollut sama nainen ja kirjailija jo silloin - mutta täytyy sanoa että huisia kehittymistä on tapahtunut. Nimittäin, en rakastunut Rosan taloon samalla tavalla, kuin vaikkapa rakastuin tuoreimpaan aikuisten romaaniin Armon aika. Armon ajassa Lehtinen on osannut kietoa lukijansa tiukemmin mielenkiintoisiin juonikuvioihin, Rosan talossa juoni ei ole niin vetävä.
Mutta ei sillä, kyllä minä tästä kirjasta pidin. Enkä pelkästään siksi, että tämä oli Lehtistä, vaan siksi, että tämä oli hyvä rakkausromaani. Ja siksi, koska tässä oli muutakin kuin se rakkauskuvio, oli huumoria ja hyvä juoni. Eli, mitä voisin sanoa, muuta kuin sen, että Lehtinen on osannut kirjoittaa hyvää huumoria jo tuolloin 80-luvulla.
Suosittelen lukemaan Rosan talon jo siksi, että lukija näkisi mistä Lehtinen on lähtenyt. Ja miten hienoista lähtökohdista! Minä ainakin ihailen sitä, miten hyvä kirja Rosan talo on - ja kuitenkin, miten Lehtinen on kehittynyt verrattuna esimerkiksi juuri uusimpaan, Armon aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!