Helen Garner
Suomentanut Taina Wallin
157 s.
2015
Atena
Arvostelukappale
Helene Garner oli minulle aivan vieras nimi ennen Vierashuoneeseen tutustumista, mutta jokin kustantamolta tulleessa esittelyviestissä sai silti kiinnostumaan. Ehkä hieman epätavallinen, surullinen juoni kiinnosti - millaisen kirjan Garner on saanut näistä aineista kasaan?
Helen on luvannut majoittaa ystävänsä Nicolen luokseen tämän syöpähoitojen ajaksi. Ennen Nicolen tuloa Helen ei osaisi aavistaakaan, millaiseen tilanteeseen hän joutuu. Helenistä tulee Nicolen sairaanhoitaja, avustaja ja psykologi - eikä hän suinkaan kykene ymmärtämään kaikkea mitä joutuu näkemään. Nicole on aivan varma siitä, että tulee katkaisemaan sairauden selän, mutta Helenin on pakko olla toista mieltä - hän kun herää yö toisensa perään Nicolen kipuun ja hikoiluun.
Tottakai aina silloin, kun pyytää kirjaa arvostelukappaleeksi, odottaa että kirja on kiinnostava ja hyvä. Mutta tilanteessa, jossa ei tiedä mitään kirjailijasta, siitä ei voi koskaan kuitenkaan olla varma. Ja nyt täytyy tunnustaa - minä yllätyin. Yllätyin erittäin positiivisesti. Kirja oli todella hieno.
Vierashuone on sydäntä riipivä kirja. Se on surullinen, eikä toivonpilkahduksia juurikaan ole. Silti se on sydämestä kirjoitettu, sen aistii rivien välistä. Vaikka Nicolen totuuden kieltäminen ehkä välillä otti kupoliin, niin ymmärrän häntäkin. Tai ainakin yritän ymmärtää - eihän monikaan tahdo tunnustaa kuolevansa pian. Helen sen sijaan on kerrassaan ihana romaanihahmo, ja häneen ihastuin syvästi. Kumpa hänenlaisiaan ihmisiä olisi paljon, paljon, paljon!
Garner kirjoittaa todella hienosti - hän kirjoittaa hienosti vakavasta aiheesta, joka vaatii kirjailijalta paljon. Garner kirjoittaa niin todentuntuisesti, että minun täytyi nipistää välillä itseäni ja sanoa "tämä ei ole totta, tämä on vain kirja". Niin käy vain silloin, kun kirja on hyvä.
Huomasin Goodreads palvelusta, etteivät suomalaiset ole tainneet juurikaan löytää Vierashuonetta ainakaan vielä. Suosittelen tätä kirjaa teille, lukijat. Aina ei voi lukea kevyttä hömppää, eikä edes dekkareita. Välilläa täytyy antautua sydämestään vakavalle aiheelle, ja hienolle kirjalle. Toivon, että luette tämän!
Luin tämän teoksen, tulossa tekstiäkin piakkoin. Sanotaanko, että minäkin yllätyin positiivisesti, koska ajattelin, että kirja on tosi synkkä. Ei sitä kuitenkaan ollut niin pahasti kuin ensin ajattelin.
VastaaPoista