Joni Skiftesvik
246 s.
2014
WSOY
Lainattu kirjastosta
Olen lukenut kehuvia bloggauksia viime vuonna ilmestyneestä Joni Skiftesvikin romaanista Valkoinen Toyota vei vaimoni. Niinpä sitten kirjastoreissun lähestyesssä laitoin sen varauslistalle, koska olen houkutuksille ja kehuille altis. Enkä joutunut pettymään, tälläkään kertaa.
Valkoinen Toyota vei vaimoni on paitsi hieno romaani, se on myös elämänkerrallinen teos. Vuonna 2011 kirjan päähenkilö, kirjailija, kamppailee sairaalan teho-osastolla henkensä puolesta. Samaan aikaan hänen vaimonsa Hertta kamppailee omasta hengestään, hänelle on juuri tehty sydämensiirtoleikkaus. Sairaalassa ollessaan kirjailija käy läpi omaa elämäänsä, lapsuudesta aikuisuuteen, ja kertoo vaiheensa lukijalle.
Joni Skiftesvik ei ollut minulle aiemmin tuttu kirjailija. Joka on sinänsä ihme, koska hän on ollut erittäin tuottelias kirjoittaja, ja romaaneja on ehtinyt ilmestyä useita. Minulta on mitä ilmeisemmin mennyt ohi jotain hienoa - ja aionkin ottaa vahingon takaisin. Vilpittömästi lupaan, että aion tutustua myös Skiftesvikin aiempaan tuotantoon.
Oli kuitenkin mielenkiintoista aloittaa tähän kirjailijaan tutustuminen Valkoinen Toyota vei vaimoni teoksesta, ihan jo tämän kirjan omaelämänkerrallisuuden takia. On kuin olisin päässyt sukeltamaan tuntemattoman ihmisen elämään, ja hänen vaiheisiinsa. Vaiheisiin, jotka käsittääkseni ovat suurilta osin aivan tottakin.
Ja tämä kaikki - miten hienosti Skiftesvik on tämän kaiken kirjoittanut. Hienosti, ja niin hauskasti. Kirjailija saa usein hymyn huulilleni, ja saapa naurunkin ilmoille pariin kertaan. Hienoa, todella hienoa. Nimittäin en naura ääneen kuin parhaiden kirjojen kanssa.
Skiftesvik on mitä ilmeisemmin elänyt vaiherikkaan ja mielenkiintoisen elämän, niin mielenkiintoisen teoksen hän on saanut elämästään aikaan. Niin hyvän, että aion seuraavalla kirjastoreissulla lainata kasan hänen kirjojaan!
Jos mietit, minkä kirjan ostaisit Kirjan ja ruusun päivänä, niin osta vaikka tämä! En usko että tulet pettymään.
Tämä on niin hieno kirja - parhaita tänä vuonna lukemiani teoksia. Olen iloinen, että pidit tästä!
VastaaPoistaJonna, tämä oli kyllä todella hieno. Jää varmasti mieleen pitkäksi aikaa! <3
PoistaKirjahan voitti lisäksi Runeberg-palkinnon :)
VastaaPoistaMinulle kirjan kieli ja miljöökuvaukset kuvaavat omaa entistä kotiseutua. Kirjoissa vilahtelevat lisäksi tutut nimet, joten kirja on siksikin ihana :)
Ah, niinpä voittikin. Muistin juuri että siitä on ollut puhetta, mutta en näköjään muistanut sitä blogatessa. :)
PoistaRuneberg-palkinto sai minut tarttumaan tähän alkutalvesta, ja olipa hyvä, että sai! Liikuttava kirja! Minuakin hymyilytti ja nauratti, mutta myös itkeä tirautin. Loppuosassa tapahtuu aivan hirveitä, mutta niistäkin voidaan selviytyä. Rohkaiseva teos. Elämänmakuinen! Kivaa, että sinäkin pidit. Voi siis upota myös nuorempaan lukijaan.
VastaaPoistaKirsi, minä en ihan itkenyt, mutta kyllä kyyneleet lähelä olivat. Loppuosa on aika kamala, mutta ehkä sekin kuuluu tavallaan kirjaan - se on elämää.
PoistaKrista, hienoa että pidit tästä. Minulle tämä oli erityisesti surumielinen kirja, vaikka kyllä Skiftesvik osaa myös naurattaa. Kirjan kannen tilanne, pariskunta kahlaamassa vedessä yhteisen kauhean surun murtamana on murtaa minut.
VastaaPoistaPieni korjaus: vaimon nimi on Hilkka.
Luepa novellikirja Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja, johon tässä kirjassa viitataan. Voi, minunkin pitää lukea se uudestaan. Olen lukenut sen niin kauan sitten.
Viltteri ja Mallu -kertomukset on hauska, traagiskoominen kuvaus lievästi syrjäytyneistä nuorista.
Marjatta, kiitos korjauksesta, niin olikin! Kyllä nyt muistan selkeästi että Hilkkahan hän oli, mutta joku ajatusvirhe oli tullut blogatessa.
PoistaKiitos suosituksesta, novelleja minun pitäisikin lukea!