Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi

Perillä kello kuusi
Laura Honnkasalo
382 s. 
2015
Otava









Arvostelukappale


Hyvää lankalaulantaita, lukupuput! Minä siis vietän pääsiäisen aikaa vanhempieni luona, mutta onneksi aikaa tuntuu löytyvän lukemisellekin. Eilen sain luettua loppuun Laura Honkasalon Perillä kello kuusi, joka oli i-h-a-n-a lukuelämys. Tykkäsin niin kovin!

Perillä kello kuusi kuvaa kolmen sujkupolven naisia, ja kahta aikaa. Toinen kerros kirjassa kulkee 1966-vuodessa, jossa päähenkilöinä ovat edustusrouva Vuokko ja sihteerikkö Aune. Molempien elämässä on tietynlainen tyhjyys, jota he yrittävät täydentää. Onnistuvatko he muuttamaan elämäänsä?

Toisessa kerroksessa ollaan 1996-vuodessa, jossa Vuokon tyttäret tyhjentävät kuolleen isänsä kotia, ja muistelevat samalla menneitä. Miten elämä on muuttunut lapsuudesta?

Laura Honkasalo on kirjailija, jonka teosten lukemisesta nautin hirveästi. Olen muistaakseni lukenut häneltä lähes kaiken ilmestyneen, ja eniten olen pitänyt Sinun lapsesi eivät ole sinun teoksesta. Minulla on se kirjahyllyssänikin, ja olen lähes varma, että tämän kirjan innoittamana tulen lukemaan sen uudelleen.

Honkasalon ajankuvaus on herkullista ja mahtavaa. 60-luvun tunnelman todella aistii, ja Honkasalo on onnistunut sukeltamaan aikaan taitavasti. Kirjailijatar on myös saanut mukaan Helsingin slangin, joka minun korvaani ainakin kuulosti todella aidolta. Suosikki osioitani olivatkin nämä 1966-vuodesta kertovat pätkät, sillä se tunnelma - ah, se oli niin ihana.

Lempihahmokin löytyi! Se oli Aune, uskovainen vanhapiika. Täytyy tunnustaa, etten alussa pitänyt hänestä juurikaan, mutta pian Aunesta alkoi löytyä ulottuvuuksia ja aitoutta. Hän olikin lämmin ja ihanan tuntuinen ihminen, ihana Täti.

Perillä kello kuusi kirjassa kerrokset toimivat hyvin: ne ovat selkeitä, eikä lukijalle tule lainkaan ongelmaa siinä, ettei hän tietäisi missä ajassa milloinkin mennään. Vaikka kehunkin 60-luvun kerrontaa, toimii myös 1996 vuosi. Se selkeyttää asioita, tuo lukijalle tietoa siitä, missä mennään nyt. Mitä Vuokolle ja Aunelle on tapahtunut.

Kirja on todella kaunis. Honkasalon teksti on ihanaa, ja tarina on kerrassaan mahtava. Olin jotenkin aivan lumoutunut lukiessani kirjaa, ja toivon, että Perillä kello kuusi löytäisi mahdollisimman paljon lukijoita. Syvällisyyttä kirjassa kyllä löytyy, kun Honkasalo kirjoittaa edustusrouvan arjesta, ja vanhanpiian elämästä.

Kotimainen romaani voi hyvin, sen näyttää Laura Honkasalo.