David Walliams: Poika ja mekko

Poika ja mekko
David Walliams
Kuvittanut Quentin Blake
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
220 s. 
2015
Tammi







Oma ostos


Viime viikonloppuna Helsingissä käydessäni en tietenkään voinut olla käymättä Akateemisessa kirjakaupassa. Kun on vieraillut pitkän aikaa ainoastaan Joensuun suhteellisen pienessä Suomalaisessa kirjakaupassa, sitä pieni pää ihan sekoaa kun pääsee suuren ja ihanan Akateemisen hyllyjen ääreen. Sekoaa kuuden kirjan verran. Yksi niistä oli David Walliamsin lastenkirja Poika ja mekko, johon kävin käsiksi jo junamatkalla.

Dennis on aivan tavallinen poika, joka asuu veljensä ja rekkakuski isänsä kanssa. Tai no, tavallinen ja tavallinen. Hän on toki jalkapallojoukkueen maalitykki, mutta hänellä on myös toinen puoli. Hän selailee muotilehtiä ja pitää suunnattomasti kauniista mekoista. Dennisin elämä muuttuu, kun hän tutustuu jälki-istunnossa ihastukseensa Lisaan, joka myös rakastaa muotia. Lisan innoittamana Dennis menee kouluun tuntemattomaksi sonnustautuneena - eikä olisi ikinä osannut arvata mitä siitä voi seurata.

Kertakaikkiaan rakastuin Walliamsin edelliseen suomennettuun lastenkirjaan, Herra Lemuun. Walliamsin huumori kolahti minulle jo Herra Lemun kanssa todella lujaa - enkä kertakaikkiaan voinut vastustaa Poikaa ja mekkoa, kun sen kirjakaupan hyllyssä näin. Onneksi en voinut.

Sillä Poika ja mekko on vielä parempi kuin Herra Lemu. Jos se on mahdollista, ja kyllä se vaan on. Poika ja mekko on suunnattoman hieno kirja, joka puhuu niin hienosti suvaitsevaisuuden puolesta, että täällä aikuinen lukija luki sitä hymy huulilla, ja pieni liikutuksen kyynel silmässä. Poika ja mekko on mahtava.

Lastenkirjojen pitäisi olla juuri tällaisia. Hauskoja, naurun hetkiä tuovia, mutta joissa on sanoma. Aian sitä sanomaa ei välttämättä tarvitse olla, niin kuin olen joskus tainnut lastenkirjan kanssa sanoakin, mutta tässä se on. Vahvana. Jokainen, niin lapsi kuin aikuinenkin, pitäisi hyväksyä sellaisena kuin hän on. Erilaisena, tavallisena - ihan millaisena tahansa. Jokaisen on saatava olla oma itsensä. Niin Denniksen, kuin juuri sinunkin. Pukeuduit mekkoon tai sitten et.

Oman ihanan ripauksensa Poikaan ja mekkoon tuo suomentaja. Jaana Kapari-Jatta. Minähän en ole lukenut Pottereita, joten en tätä mahtavaa naista tunne sitä kautta, mutta olen lukenut monta hänen suomennostaan, ja ne ovat kaikki olleet hienoa työtä.

Poika ja mekko on lähes pakollista luettavaa alakoulu ikäisille, ja nuoremmillekin. Mutta myös vanhemmille. Minusta kaikkien aikuistenkin pitäisi lukea Poika ja mekko - jos ei muuten, niin siksi, että tämä opettaa suvaitsevaisuutta todella hienosti.